William Shakespearen klassikkostatuksen saavuttaneita teoksia ajatellaan yleensä itsenäisinä kokonaisuuksina, mutta Niko Suomisen väitöstutkimuksen mukaan ne ovat vain yksittäisiä ja hänen kollegoidensa näytelmiin viittaavia osasia yli seitsemänkymmentä vuotta kestäneessä Englannin renessanssiteatterin historiassa.
Suomisen väitöskirjassa Shakespearen ja hänen aikalaistensa näytelmät asetetaan historialliseen viitekehykseen, jossa renessanssiteatteria lähestytään nykyisiä internet-foorumeita vastaavana keskustelualustana. Täten monet renessanssidraamat osoittautuvat Suomisen mukaan itsenäisten taideteosten sijaan puheenvuoroiksi ja väittelyiksi, jotka paljastavat rajallisen sananvapauden leimaamassa aikalaistodellisuudessa puhujiensa julkisia näkökantoja aikakauden polttaviin kysymyksiin.
Suominen kertoo, että esimerkiksi Shakespearen problemaattisinta näytelmää Venetsian kauppias voidaan yksinomaan antisemitismiin liittyvien kysymysten sijaan lukea vastineena kahden aiemman näytelmäkirjailijan myöskin kuvitteellisia juutalaisia kuvanneille näytelmille.
– Shakespearen näytelmä paljastuu väittelyketjun osana tarkasteltuna hänen julkiseksi kannanotokseen varhaiskapitalismiin, uskontoon ja maahanmuuttoon: tutkimuksessani Shakespeare lakkaa olemasta kasvoton, ja samalla se pakottaa niin lukijat kuin teatterintekijät ajattelemaan 2000-luvun maailmassa tämän näytelmän valitettavan ajankohtaisia aiheita myös perinteisiä luentoja monisärmäisemmin, Suominen sanoo.
Shakespearen ajan kaupallinen teatteri oli varhaismodernia osallistavaa kulttuuria
Vaikka Shakespearen aikaisten teatterintekijöiden toimijuus ei ilmennyt samalla tavoin kuin nykyisessä poliittisessa teatterissa, Suomisen väitöstutkimuksen mukaan ei-teatterilliset kuin teatterilliset esitysmuodot tarjosivat jossakin määrin autonomisen kaikupohjan hierarkkisessa maailmassa ennen nykyisen kaltaisia yksilön oikeuksia ja massamedian syntyä.
Väitöstutkimus osoittaa, että Shakespearen aikainen kaupallinen teatteri ei ollut yksiselitteisesti nykyisen kulutuskulttuurimme esimuoto, vaan Suomisen mukaan ennemminkin tulisi puhua varhaismodernista osallistavasta kulttuurista.
– Englannin pääkaupunki salli teatterirakennuksissa tapahtuvat esitykset yli seitsemänkymmentä vuotta, ja tämä jatkuva sekä keskitetty teatterintekeminen muutti ajan mittaan Lontoosta elävän muistikoneen. Kuvitteelliset juutalaishahmot ovat väitöstutkimuksessa vain yksi niistä renessanssinäytelmäkirjailijoiden väittelyn ja keskustelun välineenä kierrättämistä elementeistä, jotka käyttäytyivät internet-foorumeita muistuttavalla renessanssinäyttämöllä samaan tapaan kuin nykyisin tuntemamme meemit, Suominen sanoo.
Suomisen väitöstutkimus tuo vastauksia niin Shakespearen henkilökohtaisiin näkökantoihin kuin hänen näytelmiinsä liittyviin ikuisuuskysymyksiin.
Suomisen väitöskirjaan kuuluu vertaisarvioitu Caesar Shakespearen ajan englantilaisessa draamassa -artikkeli, joka on julkaistu teoksessa Gaius Julius Caesar - Rooman diktaattorin monet kasvot (Gaudeamus 2025). Kirja on ehdolla vuoden 2025 Kanava-palkinnon saajaksi.
Väitöstilaisuus perjantaina 7. marraskuuta
FM Niko Suomisen teatterin ja draaman tutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja Early Modern Drama and the Rhetoric of Theatre: The English Renaissance Stage as Metatheatrical Rostra in Public Debate tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa perjantaina 7. marraskuuta 2025 kello 12 alkaen. Paikkana on Tampereen yliopiston keskustakampus, Päätalon sali D11 (Kalevantie 4). Vastaväittäjänä toimii englantilaisen filologian emeritusprofessori John Drakakis Stirlingin yliopistosta Isosta-Britanniasta. Kustoksena toimii taiteellisen tutkimuksen professori Esa Kirkkopelto Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnasta.
Tutustu väitöskirjaan.
Seuraa väitöstilaisuutta etäyhteydellä. (Meeting ID: 694 4941 0027)