Väitös

Neljä käyttökelpoista biomateriaalia epiteelivaurion korjaamiseen

Lääketieteen lisensiaatti Panu Nordback tutki väitöskirjatyössään amnion- ja kitosaanikalvojen soveltuvuutta haavanparanemiseen sekä poly(L-laktidi-co-ε-kaprolaktoni) ja poly(1,3 trimetyleeni karbonaatti) -kalvojen soveltuvuutta virtsaputken korjaamiseen. Tutkimustulokset osoittivat näiden biomateriaalien olevan käyttökelpoisia valittuihin tarkoituksiin.

Ihon ja virtsaputken epiteelin eli pintakerroksen vauriot ovat kliinisesti merkittävä ongelma ja kuormittavat sekä perusterveydenhuoltoa että erikoissairaanhoitoa. Akuutit ja krooniset haavat, ihoon liittyvät epiteelivauriot, ovat hyvin yleisiä ongelmia ja aiheuttavat inhimillistä kärsimystä, elämänlaadun laskua sekä huomattavia yhteiskunnallisia kustannuksia. Virtsaputken epiteelivauriot aiheutuvat yleensä synnynnäisten epämuodostumien, vammojen tai tulehdusten seurauksena. Näiden ihon sekä virtsaputken vaurioiden paranemiseen liittyvien ongelmien hoito on haastavaa.

Haavalla tutkituista biomateriaaleista amnionkalvo on sisin sikiökalvoista. Kitosaanikalvo sen sijaan valmistetaan kitiinistä, jota esiintyy luonnossa esimerkiksi äyriäisten kuorissa. Kitiini on selluloosan jälkeen maailman yleisin polysakkaridi. Poly(L-laktidi-co-ε-kaprolaktoni) ja poly(1,3 trimetyleeni karbonaatti) ovat molemmat synteettisiä materiaaleja.

Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli arvioida amnion- ja kitosaanikalvojen soveltuvuutta haavanparanemiseen sekä poly(L-laktidi-co-ε-kaprolaktoni) ja poly(1,3 trimetyleeni karbonaatti) -kalvojen soveltuvuutta virtsaputken uudismuodostukseen. Biomateriaalien solutason paranemismekanismeja pyrittiin myös tunnistamaan. Valittuja biomateriaaleja tutkittiin kokeellisten mallien lisäksi soluviljelmin.

Kaikki biomateriaalit osoittautuivat käyttökelpoisiksi ihon ja virtsaputken epiteelivaurioiden korjaamisessa. Amnion- ja kitosaanikalvoilla hoidetut haavat olivat varhaisvaiheessa kooltaan verrokkeja pienemmät, minkä lisäksi kitosaanikalvon havaittiin vähentävän haavan tulehdusreaktiota sekä vaikuttavan interleukiini 4 -välittäjäainereittiin, joka on yksi haavanparanemiseen liittyvistä lukuisista välittäjäaineista.

Virtsaputken korjaamistarkoituksessa poly(1,3 trimetyleeni karbonaatti)-kalvo oli poly(L-laktidi-co-ε-kaprolaktoni)-kalvoa helpompi käsitellä. Lisäksi epiteelikerros eheytyi ensin mainitun kalvon avulla merkittävästi nopeammin. Väitöskirjatyössä tutkittua poly(1,3 trimetyleeni karbonaatti)-kalvoa ei ollut aikaisemmin tutkittu virtsaputken uudismuodostuksessa, minkä suhteen tulokset olivat erityisen lupaavia jatkotutkimuksia ajatellen.

Lääketieteen lisensiaatti Panu Nordbackin biolääketieteen alaan kuuluva väitöskirja Natural and Synthetic Biomaterials for Epithelial Repair – Skin and Urethral Regeneration tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 11.10.2019 klo 12.00 alkaen Arvo-rakennuksen Keltaisessa salissa, Arvo Ylpön katu 34. Vastaväittäjänä toimii professori Martti Talja Itä-Suomen yliopistosta. Kustoksena on apulaisprofessori Susanna Miettinen lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnasta.

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1227-5

TAMPEREEN YLIOPISTON TIEDOTE 27.9.2019