Väitös

Nanny Jolma: Muistelun teema yhdistää kerronnan ja kuvakielisyyden ilmiöitä

Nanny Jolma
Omaelämäkerrallisuus ja omakohtaisuus ovat merkittävästi esillä nykykulttuurissa ja sosiaalisessa mediassa. FM Nanny Jolma analysoi väitöskirjassaan Bo Carpelanin romaanien muistelevaa minäkerrontaa. Tutkimus osoittaa, miten omaelämäkerrallisuutta hyödyntäviä tekstejä voidaan analysoida kerronnan keinot, metaforiset rakenteet ja temaattiset tulkinnat huomioiden.

Muistaminen on kirjallisuudessa ja taiteessa ajaton teema. Muistia on jo Antiikissa kuvattu arkisto- ja varastometaforien avulla. Toisaalta kirjailijat ovat myös pyrkineet eri tavoin huomioimaan muistin dynaamisen ja muuntuvan luonteen. Muistia onkin kuvattu myös esimerkiksi virtana tai metsänä. Viime vuosikymmeninä muistelu ja omaelämäkerrallisuus ovat nousseet ajankohtaisiksi ilmiöiksi.

Suomenruotsalaisen kirjailijan Bo Carpelanin (1926–2011) myöhäisen tuotannon romaanit rakentuvat fiktiivisten päähenkilöiden muistelun ja omasta elämästä kirjoittamisen ympärille. Ne hyödyntävät länsimaiselle kirjallisuudelle perinteisiä muistimetaforia ja esimerkiksi nostalgian traditiota.

– Nämä romaanit ovat kiinnostavalla tavalla ajattomia ja ajankohtaisia. Carpelan kierrättää traditioita siten, että muuntelee jatkuvasti totuttuja ilmaisumuotoja ja kääntää niitä päälaelleen. Tämä näkyy esimerkiksi nostalgisen ja idealisoidun lapsuudenkuvauksen problematisoitumisena, Jolma esittää.

Tampereen yliopistosta väittelevän Nanny Jolman tutkimus käsittelee muistelevaa minäkerrontaa Carpelanin romaaneissa. Tutkimus selvittää, miten muistelu esitetään erilaisin tekstuaalisin keinoin.

Tutkimus on menetelmältään tekstianalyyttinen. Siinä yhdistellään ja vertaillaan kertomuksentutkimuksen ja metaforateorioiden analyysivälineitä. Metodologisena lähtökohtana on deskriptiivisen poetiikan perusperiaate. Sen mukaan yksittäistä teosta ei tule käsittää ainoastaan teoriaa ilmentävänä välineenä. Sen sijaan esimerkiksi tietyn romaanin analyysi voi myös tuottaa uutta tietoa sovelletusta teoriasta.

Tutkija tarkastelee muistelun teeman rakentumista kerronnan keinojen ja metaforisten rakenteiden vuorovaikutuksen huomioiden. Tutkimus korostaa, että tietty teema syntyy kaunokirjallisessa tekstissä sekä ilmeisten että monien piilotetumpien keinojen avulla.

– Helposti tunnistettava muistelua tematisoiva keino on esimerkiksi muistaa-verbin toistuminen. Laajempaa analyysia taas vaativat kirjailijan teosten välillä syntyvät metaforiset verkostot. Niiden merkitykset avautuvat vasta, kun tarkastellaan muistia kuvaavien kielikuvien erilaisia variaatioita ja muunnoksia, Jolma selittää.

Bo Carpelanin myöhäisromaanien minäkertojat muistelevat menneisyyttään, kommentoivat kirjoitustyötään ja arkeaan. Monin paikoin muisteleva kertoja kuitenkin häivyttyy taustalle ja lukija pääsee eläytymään päähenkilön lapsuudenaikaisiin aistihavaintoihin, ajatuksiin ja kokemuksiin.

– Tällaisissa jaksoissa syntyy illuusio menneen ajan ja kokemuksen saavuttamisesta. Toisaalta se, että kertoja toistuvasti kommentoi muistinsa epävarmuutta, korostaa menneisyyden saavuttamattomuutta. Tämä onkin muistelun teemalle keskeinen paradoksi, Jolma toteaa.

Väitöstutkimus osoittaa, että muistelun teema rakentuu aineistossa kolmen eri osa-alueen vuorovaikutuksessa: kielenilmausten, kerronnan keinojen ja metaforisten rakenteiden tasoilla. Lisäksi muistelu tematisoituu erilaisten jännitteiden ja vastakkainasetteluiden kautta. Muistelevan minän ja lapsuuteen sijoittuvan kokevan minän välinen kuilu tuodaan romaaneissa paikoin selvästi esiin. Toisaalta kertovan päähenkilön ja kokevan minän ero myös kyseenalaistuu ja eri aikatasot sulautuvat toisiinsa. Carpelanin muisteleva minäkerronta on vastakkainasetteluita ja kategorisointeja purkavaa.

Tutkimuksessaan Jolma havaitsi, että samat kysymykset ja ongelmakohdat nousevat esiin tekstianalyysissa, keskityttiin sitten kerronnan keinoihin tai metafora-analyysiin. Kognitiivisesti suuntautuneiden tutkimustraditioiden ongelmana on oletus siitä, että kaunokirjallinen kuvaus pyrkisi vastaamaan todellisten ihmisten mielten prosesseja. Tekstilähtöisemmät tutkimussuuntaukset puolestaan huomioivat kaunokirjallisen ilmaisun erityislaadun.

– Se, että yrittäisi ymmärtää Carpelanin romaanihenkilöiden muistelua todellisten muistiprosessien jäljittelynä, johtaa harhaan. Olennaista on kysyä, miten tekstin erityispiirteet rakentavat muistelun teemaa ja mitä muita kysymyksiä ne nostavat esiin, Jolma tähdentää.

Filosofian maisteri Nanny Jolman kirjallisuustieteen alaan kuuluva väitöskirja Muisteleva minäkerronta Bo Carpelanin myöhäisromaaneissa tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 23.4.2021 kello 12 alkaen. Vastaväittäjänä toimii dosentti Kristina Malmio Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Mari Hatavara yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.

Yleisön on mahdollista seurata väitöstä etäyhteyden kautta.

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1912-0


Kuva: Kasmir Jolma

 

 

Tulevat tapahtumat

Menneet tapahtumat