Hyppää pääsisältöön

Naisopiskelijoiden puhekorkeus nousi odotusten vastaisesti

Julkaistu 12.8.2020
Tampereen yliopisto
Puheäänen korkeus/ Kuva: Jonne Renvall
Suomalaisten naisopiskelijoiden puhekorkeus on odotusten vastaisesti noussut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.

Tampereen yliopistossa tehdyn tutkimuksen tulos on päinvastainen verrattuna aiempiin tutkimuksiin, joiden perusteella naisten puhekorkeuden laskua on pidetty selvänä ja laajalti esiintyvänä ilmiönä.

Naisten puheen perustaajuuden laskua on aiemmin selitetty matalan puheäänen positiivisella arvovarauksella. Kuuntelukokeissa naisten korkea puheääni on koettu epämiellyttäväksi. Tutkijat ovat tulkinneet liian korkean puheäänen ilmentävän lapsenomaisuutta ja seksuaalista kypsymättömyyttä.

Matalaäänisten naisten on puolestaan kuvattu antavan itsestään vakavasti otettavan ja kypsän vaikutelman etenkin mediassa, jossa esiintyvien naisten puheääntä on pyritty myös tietoisesti madaltamaan.

Puheäänen laskun on oletettu heijastavan naisten aiempaa suurempaa ja tasa-arvoisempaa yhteiskunnallista osallistumista miesten rinnalla ja lisääntynyttä valtaa niin poliittisessa kuin taloudellisessakin päätöksenteossa. Puheäänen laskua on selitetty naisten pyrkimyksellä mukautua miesvaltaiseen työympäristöön tai korkeaan valta-asemaan, jossa matala ääni ilmentää johtajuutta.

Puhetaajuuden keskiarvo nousi

Tampereen yliopiston puhetekniikan ja vokologian professori Anne-Maria Laukkanen ja dosentti Teija Waaramaa tutkivat suomalaisten yliopistossa opiskelevien naisten puhetaajuuden muutosta 1990-luvulta 2010-luvulle.

Tutkijat valitsivat Tampereen yliopiston Puheen ja äänen tutkimuksen arkistosta satunnaisesti 136 ääninäytettä 20–25-vuotiailta naisopiskelijoilta. Näytteistä 68 oli äänitetty vuosina 1991–1995 ja toiset 68 vuosina 2015¬–2019.

Tutkimushenkilöt olivat lukeneet saman 160 sanan proosatekstikatkelman Lauri Viidan kirjasta Moreeni. Luentanäyte on noin yhden minuutin mittainen.

Tutkimustulosten mukaan perustaajuuden keskiarvo näyttää nousseen aiemmasta 195,7 hertsistä 210,6 hertsiin ja mediaani 190,9 hertsistä 203,2 hertsiin. Muutokset ovat tilastollisesti merkitseviä.

Tutkimuksen tulos on päinvastainen verrattuna aiemmin Tampereella tehtyyn tutkimukseen, jonka mukaan naisopiskelijoiden puhekorkeus laski 1970-luvulta 1990-luvulle.

Nyt saatu tulos on sen sijaan samansuuntainen kuin vuonna 2017 julkaistu tutkimus, jonka mukaan 16–17-vuotiaiden tyttöjen puhekorkeus on noussut verrattuna vuonna 1985 saatuihin tuloksiin.

Lisääntynyt narina voi vaikuttaa puhekorkeuteen

Tutkijat pitävät mahdollisena, että aiemmissa tutkimuksissa todettu narinan lisääntynyt käyttö vaikuttaisi niin, että ihmiset arvioivat väärin oman puhekorkeutensa. Naiset saattavat tahattomasti nostaa äänenkorkeuttaan, jotta ääni ei omissa korvissa kuulostaisi liian matalalta.

Vuonna 2017 tehdyn tutkimuksen mukaan 60 prosentilla pojista ja yhtä lukuun ottamatta kaikilla tytöillä esiintyi puheen narinaa. Pian julkaistavan tutkimuksen mukaan 73,2 prosenttia suomalaisista naisopiskelijoista käyttää jatkuvaa narinaa lievästi tai kohtalaisesti ja liki 30 prosentilla narinaa esiintyy kohtalaisesti tai erittäin runsaasti.

Anne-Maria Laukkanen ja Teija Waaramaa pohtivat, onko eri vuosikymmenten näytteissä erimääräisesti esiintynyt narina voinut aiheuttaa aiemmissa tutkimuksissa sen tuloksen, että äänenkorkeus on laskenut. He pitävät toistaiseksi tätä oletusta epätodennäköisenä, koska arkistoaineistoja kuuntelemalla vaikuttaa siltä, että narinan esiintyvyys on 1970- ja 1990-luvun luentanäytteissä ollut varsin vähäistä.

Lauseintonaation loppunousujen on todettu lisääntyneen suomen kielen puhujilla. Tutkijat pitävät mahdollisena, että tällaisella tendenssillä olisi osuutta nyt saatuun tutkimustulokseen puhekorkeuden noususta.

– Näytteitä analysoidessa saamamme kuulovaikutelman perusteella 2010-luvun aineistoamme eivät kuitenkaan leimaa lauseintonaation loppunousut vaan lauseloppujen lisääntynyt narina, tutkijat kirjoittavat.

Englanti voi nostaa suomalaisten puhetaajuutta

Useiden muiden kielten puhujilla puheen keskimääräinen puhetaajuus on korkeampi kuin suomen kielen puhujilla.

Suomalaisten naisopiskelijoiden luennan keskimääräinen puhetaajuus on ollut 194 hertsiä, kun taas englannin puhujilla on Britanniassa raportoitu naisten keskimääräiseksi puhetaajuudeksi luentapuheessa noin 207–217 hertsiä.

Syntyperäisten suomen kielen puhujien on todettu nostavan puhekorkeuttaan puhuessaan englantia.

Anne-Maria Laukkanen ja Teija Waaramaa pohtivat artikkelissaan, voisiko globaali viihdeteollisuus ja vieraiden kielten, erityisesti englannin, tulo arkeen nykyaikana saada aikaan sen, että myös suomalaisten puhetaajuus on lähtenyt nousuun.

Vuonna 2017 tehdyn tutkimuksen mukaan poikien puhetaajuus oli kuitenkin laskenut verrattuna vuoden 1985 tutkimukseen, ja saadut lukuarvot (97 hertsiä spontaanipuheessa, 101 hertsiä luennassa) ovat varsin matalia verrattuna myös suomalaisten yliopisto-opiskelijoiden keskiarvoihin.

Tutkijat arvioivat, että joko miehillä on menossa puhekorkeuden laskutrendi tai sitten viimeaikaisiin tuloksiin on vaikuttanut narinan suuri yleistyminen.

Laukkanen ja Waaramaa kirjoittavat, että puhekorkeuden muutosta olisi syytä tutkia seuraavaksi hieman vanhempien, jo työelämässä toimivien naisten ja miesten keskuudessa.

– Olisi erittäin mielenkiintoista pyrkiä selvittämään erilaisten puhearkistojen avulla eri-ikäisten ja eri ammattikuntia edustavien henkilöiden spontaanipuheen perustaajuuden mahdollisia eroja eri aikakausien välillä. Myös puhekorkeuteen liitettyjä mielikuvia tulisi selvittää. Vertailu eri-ikäisten kuulijoiden välillä voisi antaa lisävalaistusta siihen, onko kulttuurissamme tapahtunut ja tapahtumassa puhekorkeuteen ja sen viestinnälliseen merkitykseen liittyviä muutoksia.

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jonne Renvall

Anne-Maria Laukkanen ja Teija Waaramaa: Suomalaisten naisopiskelijoiden luennan perustaajuuden muutos 1990-luvulta 2010-luvulle. Puhe ja kieli, 40:2,123–134 (2020).