Naiset nousussa politiikan kentällä
Eduskuntavaaleissa tehtiin historiaa, kun 94 naista pääsi eduskuntaan. Uusista kansanedustajista naisia on siis 47 prosenttia. Määrä on korkein Suomen poliittisessa historiassa. Sukupuolentutkimuksen professori Johanna Kantola pitää tulosta tärkeänä sukupuolten tasa-arvon kannalta.
– Kyseessä oli tärkeät vaalit. Takanamme on Sipilän hallitus, jonka talouskuripolitiikka kohdistui korostetusti tiettyihin ihmisryhmiin. Etenkin monet matalapalkkaiset, naisvaltaiset julkisen sektorin alat kokivat heikennyksiä, Kantola sanoo.
Koko maassa eduskuntavaaliehdokkaista 42 prosenttia oli naisia. Vaalipiireistä ainoastaan Vaasassa naisehdokkaita oli alle 40 prosenttia: läpimenneistä oli naisia vain 18,8 prosenttia. Keski-Suomen ja Uudenmaan vaalipiireissä naisehdokkaita oli 44 prosenttia.
– Edellisissä eduskuntavaaleissa vuonna 2015 naisten prosenttiosuus tippui verrattuna aiempiin vaaleihin, eli kehitys ei ole lineaarista. Mutta tämä tulos on tietenkin todella positiivinen. On hienoa ja tärkeää, että ennätysmäärä naisia pääsi eduskuntaan. Läpi pääsi myös paljon nuoria naisia, Kantola toteaa.
Puolueiden välillä on suuria eroja
Naiskansanedustajien määrä eri puolueiden välillä vaihtelee reilusti. Vihreät ja perussuomalaiset edustavat sukupuolijakauman kahta ääripäätä. Vihreät sai eduskuntaan 20 kansanedustajaa, joista 17 oli naisia. Perussuomalaisten 39 valituista kansanedustajista 12 oli naisia ja 27 miehiä.
– Vasemmistoliiton ja vihreiden riveissä etenkin nuoret naiset pärjäsivät hyvin. Perussuomalaiset ovat tässä asiassa toisella laidalla, Kantola toteaa.
Tasa-arvotyön mallioppilaiksi Kantola nostaakin erityisesti vihreät ja vasemmistoliiton.
– Vihreät on suhtautunut hyvin avoimesti feminismiin ja sukupuolten tasa-arvoon. Siellä on tehty pitkäjänteistä työtä naisten aseman ja tasa-arvon parantamiseksi. Vasemmistoliitolla on erilainen poliittinen historia, mutta samanlainen linja sukupuolten tasa-arvon suhteen.
Perussuomalaiset on Kantolan mukaan rakentanut identiteettiään sukupuolten tasa-arvon ja feminismin vastaisuudella.
– Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-Aho puhui esimerkiksi vaalitenteissä arvostelevasti ja jopa halveksuvasti sukupuolten tasa-arvon edistämisestä. Puolueen imago on eräänlainen äijäpuolue, joka ei missään nimessä rakennu sukupuolten tasa-arvolle, Kantola sanoo.
Muista puolueista SDP sai 40 (naisia 23 ja miehiä 17), kokoomus 38 (naisia 16 ja miehiä 22), keskusta 31 (naisia 10 ja miehiä 21), vasemmistoliitto 16 (naisia 8 ja miehiä 7), RKP yhdeksän (naisia 4 ja miehiä 5) ja kristillisdemokraatit 5 (naisia kolme ja miehiä 2) kansanedustajaa. Ahvenanmaan edustaja ja Liike nyt:in edustaja ovat miehiä.
– Puolueiden välillä on edelleen isoja eroja. Meillä on joitain puolueita, joissa kansanedustajista vain hiukan yli 30 prosenttia on naisia ja jotka eivät ole onnistuneet luomaan tasa-arvoon tähtäävää poliittista ohjelmaa, Kantola toteaa.
Naiset nousussa Euroopassa
Pelkkä vaalitulos ei kuitenkaan takaa sitä, että politiikan suunta muuttuisi. Kantola muistuttaa, että vaalien jälkeen alkaa todellinen poliittinen linjanveto.
– Tutkijana katson sukupuolten tasa-arvon kehitystä pidemmällä aikavälillä. Vuoden 2015 vaalien jälkeen hehkutettiin myös nuorten naisten esiinmarssia, mutta vaalien tuloksena oli sukupuolten tasa-arvon vastaista politiikkaa. On mielenkiintoista seurata, miten tämä tulos vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon, Kantola pohtii.
Naisten nousu politiikan kentällä on ilmiönä nähtävissä myös muualla Euroopassa.
– Muissa Euroopan maissa on nähty myös merkittävää nousua naisten määrässä, viimeisimpänä esimerkkinä Espanjan vaalit, jossa naisten osuus nousi 47 prosenttiin. Euroopan tasolla paljon tulee riippumaan oikeistopopulistien menestyksestä. Monet näistä ovat olleet "miesten puolueita", joissa naisten poliittinen edustus on jäänyt heikoksi, Kantola toteaa.
Normit säätelevät eduskuntatyötä
Tutkimustyössään Kantola on selvittänyt sitä, miten eduskunnassa esiintyvät sukupuoleen liittyvät normit vaikuttavat poliittiseen toiminaan.
– Yksinkertainen esimerkki tällaisesta normista on vaikkapa pukeutuminen, mikä vaikuttaa enemmän naisten arkeen politiikassa ja jota naisten kohdalla myös tarkkaillaan enemmän mediassa. Toinen on hoivaan liittyvä kysymys, koska naispoliitikon lapsen saamisesta puhutaan edelleen eri tavalla kuin miespoliitikon, Kantola kertoo.
Tutkija korostaa, että kaikki normit eivät liity sukupuoleen. Ensimmäisen kauden kansanedustajat eivät esimerkiksi yleensä pääse tärkeille paikoille eduskunnan hierarkiassa.
– Monet uudet kansanedustajat ovat yllättyneitä siitä, kuinka paljon merkitystä eduskunnassa on sillä, että on ensimmäisen kauden kansanedustaja. Toisen ja kolmannen kauden edustajat saavat usein vastuullisempia tehtäviä, Kantola kertoo.
Vaikka naisten ennätyksellinen määrä kansanedustajien joukossa on tutkijan mukaan hyvä merkki sukupuolten tasa-arvon edistymisestä, asian liiallisella korostamisella on myös varjopuolensa.
– Kun puhumme naisista ja nuoruudesta, tämä voi viedä huomion asiantuntijuudesta. Eduskuntaan valittiin monta erittäin pätevää nuorta naista yhteiskunnan eri osa-alueilta. Toivoisin, että huomioisimme tämän osaamisen, jotta eduskunta voisi muuttua tasa-arvoisempaan suuntaan, Kantola toteaa.
Nuori nainen on Kantolan mukaan yksi kategoria, joihin ihmisiä helposti asetellaan. Kategorian mukana kulkee myös oletuksia ihmisten osaamisesta. Nuorta naista esimerkiksi harvoin mielletään ulko-, turvallisuus- tai talouspolitiikan asiantuntijaksi.
– Vaalien alla ja heti vaalien jälkeen nuoria naisia nostetaan esille. Seuraan mielenkiinnolla sitä, pääsevätkö nämä edustajat esiin myös muutaman kuukauden kuluttua, Kantola toteaa.
Sukupuolten tasa-arvo ei toteutunut Sipilän hallituksen työssä
Sipilän hallitus saa Kantolalta huonon arvosanan tasa-arvotyön suhteen. Sipilän hallituksessa naisministereitä oli enimmillään 36 prosenttia. Ministerivaihdosten takia lukema oli alimmillaan 29 prosenttia. Tällä vuosituhannella Suomen politiikkaan on vakiintunut normi, jonka mukaan molempien sukupuolten osuus ministereistä olisi vähintään 40 prosenttia.
– Hallitusneuvotteluja vetävä SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on jo todennut, että tavoitteena on tasapuolinen jako naisten ja miesten välillä ministerivalinnoissa. Toivottavasti tässä huomioidaan myös ministerinsalkkujen painoarvo, niin että naisministerit saavat poliittisesti painavia tehtäviä, Kantola sanoo.
Tutkijan mukaan Sipilän hallituksessa talouspolitiikka ajoi selkeästi tasa-arvotyön ohitse. Esimerkiksi leikkauspäätösten kohdalla ei Kantolan mukaan pohdittu läheskään riittävästi toimien sukupuolivaikutuksia.
– Sukupuolivaikutuksia ei arvioitu. Kun tehdyt päätökset sitten heikensivät sukupuolten tasa-arvoa, hallitus ei tehnyt mitään näiden vaikutusten korjaamiseksi.
Esimerkeiksi Kantola nostaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen ja kilpailukykysopimuksen. Molemmat linjaukset heikensivät erityisesti naisten yhteiskunnallista asemaa.
– Sipilän hallituksen talouspolitiikka oli tasa-arvoa heikentävää. Leikkaukset kohdistuivat julkiselle sektorille ja sitä kautta erityisesti naisiin. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden romuttaminen on todella ikävä asia, sillä se on ollut 1990-luvulta lähtien suomalaisen niin kutsutun naisystävällisen hyvinvointivaltion kulmakivi, Kantola sanoo.
Teksti: Jaakko Kinnunen
Kuva: Jonne Renvall
