Monikielisyyden historia näkyy Tampereen Finlaysonilla
Tampereella on avautunut näyttely, joka tekee näkyväksi kielisosiologiaa sekä kielikontaktien ja monikielisyyden historiaa.
Tampereen yliopiston kielten ja kuvajournalismin opiskelijat ovat koonneet Työväenmuseo Werstaan tiloihin Finlaysonin kielikudelmat -näyttelyn, joka kertoo Finlaysonin alueella puhutuista kielistä 200 viime vuoden aikana.
Tampereen keskustassa sijaitseva Finlayson oli 1900-luvun lopulle saakka suljettu tehdasalue, jossa toimi 1820-luvulla perustettu tekstiilitehdas. Nykyisin tehdas on kaikille avoin alue, jossa toimii pienyrityksiä kuten toimistoja, ravintoloita ja kahviloita. Alueella on myös vakituisia asuntoja.
Uusi avaus isolla opiskelijaporukalla
Näyttelyhankkeen ideana on ollut etsiä uusia keinoja kuvata kieliä ja niiden suhteita museonäyttelyn muodossa.
Näyttelyyn kuuluu kaksi osaa: visuaalisen journalismin opiskelijat ovat ottaneet henkilökuvia ja Tampereen puhekielen seuruun kurssin opiskelijat ovat tehneet henkilöhaastatteluja. Yhdessä näistä muodostuu Ihmisiä ja kieliä Finlaysonilla -kokonaisuus.
Näyttelyn toisen osan muodostaa kielten ja käännöstieteen opiskelijoiden kokoama Kielten kuusivooninkinen -vitriini, joka kertoo Finlaysonin historiallisista kielimaailmoista ja kielten välisistä valta-asetelmista tehdasyhteisössä. Kuusivooninkinen on Finlaysonin vanhin säilynyt tehdasrakennus.
Näyttelyn rakennustyössä on ollut mukana lähes 50 opiskelijaa. Heille näyttelyn visualisointi on ollut keskeinen oppimistavoite, joka on vaatinut paljon työtä.
– Kahlasimme valtavan määrän Tampereen paikallishistoriaa, nyhdimme sieltä kieleen liittyviä anekdootteja ja koetimme muotoilla se sellaiseen tilaan, että se kiinnostaisi muitakin kuin alan ihmisiä, opiskelija Harri Vuoti kertoo.
Tampereen yliopiston käännöstieteen professori Kaisa Koskinen kertoo, että tällainen näyttely on ollut hänelle pitkäaikainen haave. Hän kertoo miettineensä kauan, millä tavalla kieliä, kääntämistä ja tulkkausta ja kielten kohtaamisia voisi esittää näyttelyssä, miten kieltä voisi visualisoida ja miten kielihistoriaa ja kielisosiologiaa voisi tuoda tavallisen museovieraan nähtäville.
Koskinen osallistuu toukokuussa Turussa kielentutkijoiden ja museoväen yhteiseen seminaariin, jossa hän aikoo kertoa kollegoilleen näyttelyn onnistumisesta. Monet muutkin museo- ja kieliammattilaiset kehittelevät eri puolilla samanlaista ideaa.
– Olemme uuden asian äärellä mutta emme varmasti viimeistä kertaa, Koskinen sanoo.
Monikielisyys palaa takaisin
Finlaysonin alueen 200-vuotinen historia kertoo havainnollisen tarinan suomalaisesta kielihistoriasta.
– On hauskaa havaita, miten alueen historia peilautuu nykypäivään ja toistaa itseään, kun eri kielten asemat ovat vaihdelleet. James Finlayson oli skotti, joka osasi vain englantia ja pärjäsi huonosti paikallisten keskuudessa. Nykypäivänä englanti on taas ykköskieli. Hauskoja kielellisiä polkuja tässä on, sanoo opiskelija Harri Vuoti.
Professori Kaisa Koskinen vahvistaa Vuotin havainnon siitä, miten Finlaysonilla on siirrytty 200 viime vuoden aikana monikielisyydestä ensin yksikielisyyteen ja palattu taas takaisin kohti monikielisyyttä.
Koskinen on tutkinut Tampereen kunnallishallinnon kielimuutoksia ja kääntämisen roolia siinä.
– Hallinnon kieli vaihtui ruotsista suomeen kääntämisen kautta yllättävän lyhyen aikajänteen kuluessa 1800-luvun lopulla. Vuosisadan vaihteessa yhteiskunta suomenkielistyi vauhdikkaasti, ja sitten taas kansainvälistymisen virtaukset nostivat monikielisyyden näkyväksi 1900-luvun lopulta alkaen. 1800-luvun puoliväli ja nykyhetki ovat enemmän kielellisesti kirjavia, mutta siinä välissä suomen kieli sai vahvan nousukautensa.
Suomi syrjäytti ensin ruotsin kielen sen vahvasta hallintokielen asemastaan. Myöhemmin taas siirtolaisuus ja globaalistuminen ovat tuoneet arabian, englannin ja venäjän kielet monipuolistamaan kielitarjontaa.
Kuusivooninkinen näyttää kielihierarkian
Kielten kuusivooninkinen -näyttelyvitriini esittää Finlaysonin kielihierarkian kuusiportaisena asteikkona.
Alimmalla tehdastasolla työläiset puhuivat pelkästään suomea. Seuraavalla tasolla suomi ja englanti sekoittuivat omintakeiseksi tehdasslangiksi. Konemestareiden tasolla puhutaan vain englantia, konttoritasolla taas ruotsia ja saksaa, samoin monia muita liiketoiminnan kannalta tarpeellisia kieliä. Ylimmillä eli johtajien ja omistajien tasoilla puhuttiin englantia ja jonkin verran saksaa.
– Näyttely kuvaa kielten valtasuhteita, jotka ovat aina muuttuneet ja vaihdelleet. Aina on ollut langanpäitä, jotka johtavat muihin kieliin, ja jossain määrin kielet ovat vaikuttaneet toisiinsa, Kaisa Koskinen kertoo.
Ruotsista tuli 1800-luvun Tampereella yllättäen välikieli, jonka avulla rakentui silta englannista suomeen. Ruotsin kielen tulkki auttoi, sillä englanninkieliset konemestarit pystyivät helpommin ymmärtämään ruotsia kuin suomea.
1800-luvun Tampereella puhuttu suomen kieli poikkesi nykypäivän yleiskielestä. Tamperelaisten kieli oli arjen ja vuorovaikutuksen kieli. Ruotsi oli hallinnon kieli ja englanti tehtaanjohtajien kieli. Tehdassalien kielessä sekoittui joukko hämäläismurteita, sillä Tampereelle tultiin töihin laajalta alueelta ympäri maakuntaa.
Litra piimää ja kannu maitoa
Finlaysonin tehdassalin kommunikointitarve synnytti omanlaisensa suomen ja englannin sekoituksen, josta ei kuitenkaan jäänyt jälkiä nykypäivän kieleen.
Kielten sekoituksesta syntyi tarinoita ja anekdootteja, joita museokävijät voivat lukea opiskelijoiden kokoamasta näyttelyvitriinistä. Yhden tarinan mukaan työntekijä oli hakkaamassa puita, kun konemestari saapui utelemaan miehen puuhista. ”Leikkaan tässä pätäkkää”, sanoi mies. Vastaus kelpasi konemestarille, vaikka tehdasslangissa pätäkän leikkaaminen tarkoitti varastamista.
Toinen konemestari pysäytti tehtaan portilla kaksi lounastunnilta myöhässä palaavaa tehtaantyttöä ja vaati kuulla heidän nimensä. ”Litra piimää ja kannu maitoa”, vastasivat tytöt ja pääsivät portista läpi. Konemestari sai myöhemmin havaita, ettei tuon nimisiä henkilöitä löytynytkään palkkalistoilta eikä syyllisiä enää löydetty rangaistavaksi.
Englannista tuli statuksen nostatuskieli
Suomi kuului 1800-luvulla Venäjään, Tampereella oli venäjänkielinen vähemmistö ja jopa katukyltit olivat venäjäksi. Siitä huolimatta venäjä jäi arjen ulkokehälle eikä sillä ollut suurta roolia Tampereen ja Finlaysonin historiassa.
Englannin kieli taas on palannut Tampereelle hieman toisenlaisessa roolissa kuin James Finlaysonin aikana. Nyt kaupungin katunäkymät osoittavat, että englanti on keskeinen kieli mainonnassa.
– Nykymaailma antaa englannille vahvan aseman. Enää se ei ole omistajien kieli mutta se on kieli, joka mainitaan. Se on statuksen nostatuskieli, ovia avaava ja ikään kuin oletettu toinen kieli, joka tulee esiin niin Finlaysonilla kuin missä tahansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Englanti on erikoisasemassa, Kaisa Koskinen sanoo.
Ruotsin kielen taito oli keskeinen osa Finlaysonin rekrytointipolitiikkaa ja yhtiön kanssakäymisen kieli melkein 1900-luvun lopulle saakka. Konttorissa ei pärjännyt osaamatta ruotsia.
– Nyt ruotsi jää Tampereella pimentoon. Me jotka emme kuulu Tampereen ruotsinkieliseen yhteisöön, emme kovin helposti tunnista, kuinka elinvoimainen ja monipuolinen se yhteisö on. Ei ruotsia myöskään näe Finlaysonin alueella nykyään, vaikka siellä liikkuu ja työskentelee varmasti paljon ihmisiä, jotka kuuluvat ruotsinkieliseen yhteisöön.
Suomi ja englanti jäivät käteen
Opiskelijat eivät löytäneet nykyisen Finlaysonilta kovin monipuolista kielikirjoa, kun he haastattelivat alueella työskenteleviä ihmisiä.
– Suomi ja englanti, hirveän vähän käytettiin yhtään mitään muuta kieltä. Valitettavan yksipuolinen, sanovat opiskelijat Harri Vuoti, Anna Kröger ja Taina Linnainmaa.
Oliko se järkytys?
– Vähän joo. Ajattelin, että olisi ollut paljon enemmän kieliä. Ihmisillä oli kielikontakteja ja globaalia yhteistyötä, mutta enimmäkseen käytössä olivat suomi ja englanti, Anna Kröger sanoo.
Kröger vakuuttaa, ettei englannin valta-asema kuitenkaan ole tylsä asia.
– Englantihan on hullun tärkeä ja hyödyllinen kieli osata. Sitähän suomalaiset osaavat ja voi katsoa, miten syvälle yhteiskuntaan englannin käyttö on juurtunut. Ammattijargonista englanti tulee hyvin nopeasti suomen arkikieleen. Jotkut sanovat, että se syrjäyttää, toiset sanovat, että se rikastaa meidän kieltämme.
Kotiapulainen toimi tulkkina
Kaisa Koskinen sanoo, ettei monikielisyyttä ja kielten valikoimaa voi kovin paljon ohjailla, koska siihen vaikuttavat niin monet muut asiat kuten maailmanpolitiikka ja ihmisten henkilökohtaisen elämän päätökset.
– Siitä olen vakuuttunut, että me voisimme paremmin osata tulla toimeen monikielisyyden kanssa. Voisimme olla nokkelampia siinä, millaisia käytänteitä pystytään rakentamaan.
Koskinen muistuttaa, miten 1800-luvun Tampereelta löytyi tulkeiksi osaavia yksilöitä, jotka pystyivät nousemaan välittäjän rooliin. Yksi heistä oli James Finlaysonin kotiapulainen, joka auttoi kielitaidotonta isäntäänsä pärjäämän umpisuomalaisessa ympäristössä.
1800-luvun Tampereella ei tunnettu käännöstiedettä eikä tiedetty tulkin ammatista mitään. Tämä tehtävä saattoi osua joskus kotiapulaiselle, joskus tehtaanjohtajalle.
– Tänne tuleville ihmisille oli tärkeä oppia suomea, mutta sen lisäksi oli monenlaisia keinoja pitää yllä useamman kielen yhtäaikaista käyttöä. Niissä me voisimme edelleenkin olla nohevampia, Koskinen sanoo.
Teksti: Heikki Laurinolli
Kuvat: Jonne Renvall
Finlaysonin kielikudelmat 11.4.–5.5.2019. Työväenmuseo Werstas, Komuutti-galleria. Väinö Linnana aukio 8, Tampere. Vapaa pääsy.
