Oireita aiheuttavaa vaikeaa aorttaläpän ahtaumaa sairastavista potilaista vain noin puolet selviää muutamaa vuotta pidempään ilman toimenpidehoitoa. Katetrin avulla asennettavan biologisen tekoläpän käyttö on viime vuosina selvästi lisääntynyt. Katetrimenetelmän käytöstä kirurgisen läppäleikkauksen vaihtoehtona eri potilasryhmissä tarvitaan kuitenkin lisää tietoa.
Aorttaläpän ahtauman hoitokäytäntö on ollut viime vuosikymmenen aikana murroksessa, koska kirurgista hoitoa kevyemmän katetrimenetelmän käyttö on lisääntynyt voimakkaasti. Katetrimenetelmää on tutkimusnäytön perusteella suosittu kirurgisen hoidon sijasta etenkin potilailla, joiden leikkausriski on suurentunut. Kirurgiaa ja katetrimenetelmää vertailevaa tutkimustietoa matalan leikkausriskin potilasryhmissä on ollut toistaiseksi riittämättömästi.
Tutkimuksen tarkoituksena oli verrata katetrimenetelmällä tai kirurgisesti hoidettujen matalan leikkausriskin omaavien potilaiden selviytymistä 3–4 vuotta toimenpiteen jälkeen. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että potilaiden arvioitu selviytyminen oli samanlainen katetrimenetelmällä tehdyn ja kirurgisen toimenpiteen jälkeen.
Tutkimuksessa verrattiin myös toimenpiteiden turvallisuutta. Toimenpidekuolleisuudessa ei todettu eroa näiden kahden hoitomuodon välillä. Kirurgiseen hoitoon liittyi enemmän vakavia verenvuotokomplikaatioita ja eteisvärinää, mutta toisaalta vähemmän vakavia verisuonivaurioita ja tekoläppään liittyvää läppävuotoa verrattuna katetrimenetelmällä tehtyyn toimenpiteeseen.
Tulokset perustuvat kansalliseen FinnValve-tutkimukseen, joka toteutettiin kaikkien suomalaisten yliopistosairaaloiden sydänkirurgisten ja kardiologisten yksiköiden yhteistyönä. Rekisteriin kerättiin takautuvasti tiedot kaikista vuosien 2008–2017 aikana aorttaläpän ahtauman vuoksi biologisella tekoläpällä hoidetuista potilaista. Väitöskirjan päätulokset perustuvat propensiteettipisteen avulla tehtyyn hoitoryhmien kaltaistamiseen ja vertailuun matalan leikkausriskin potilasryhmissä.
— Tutkimustulos puoltaa näkemystä, että myös matalan leikkausriskin omaavilla potilailla katetrimenetelmällä voidaan saavuttaa samankaltainen lähivuosien ennuste kuin kirurgisen hoidon jälkeen, Virtanen sanoo.
Katetrimenetelmään ja kirurgiseen hoitoon molempiin liittyy toimenpidekohtaiset tyypilliset riskit. Näitä tietoja voidaan hyödyntää aorttaläpän ahtauman hoitomuotoa pohdittaessa. Optimaalinen hoitomuoto matalan leikkausriskin potilaalle pystytään parhaiten valitsemaan kardiologien ja sydänkirurgien yhteistyönä.
Lääketieteen lisensiaatti Marko Virtasen kardiologian alaan kuuluva väitöskirja Treatment of Severe Aortic Stenosis with a Transcatheter or Surgical Bioprosthesis : Results from the FinnValve Registry tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 21.5.2021 klo 12 Arvo rakennuksen auditoriossa F115, Arvo Ylpön katu 34, Tampere. Vastaväittäjänä toimii dosentti Heikki Miettinen Itä-Suomen yliopistosta. Kustoksena toimii professori Kjell Nikus.
Väitöstä on mahdollista seurata etäyhteydellä
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1942-7
Kuva: Helka Virtanen