Tutkimus

Luonnonsuojelija ja grynderi vastakkain pelilaudalla

Nina V. Nygren ja Ville Kankainen
Nina V. Nygren ja Ville Kankainen suunnittelevat kompensaatiopeliä, joka tiivistää ympäristökiistat lautapelin muotoon

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuvat: Jonne Renvall

Luonnonsuojelijat ja grynderit ottavat toisistaan mittaa pelissä, jonka sääntöjä ekologit ja ympäristötutkijat, kirjallisuudentutkijat, oikeustieteilijät ja pelitutkijat muokkaavat.

Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan yliopistonlehtori (ma.) Nina V. Nygren johtaa monitieteistä hanketta kompensaatiopelin luomiseksi. Työn odotetaan valmistuvan tämän vuoden aikana.

Ympäristökiistassa
ei pelata yhteen

Pelikortit ovat vielä sekaisin, kun Nygren esittelee kompensaatiopelin suunnitelmaa pelitutkija Ville Kankaisen kanssa.

Kaikkea vastustava luonnonsuojelija ja paha grynderi ovat pelin kliseehahmoja, joille suunnitellaan myös pehmeämpiä välirooleja. Grynderikin tunnetaan neutraalilla tittelillä ”developer”.

– Jossakin vaiheessa mietittiin, että kaikki pelaisivat yhteen, mutta se luo ehkä liian ruusuisen kuvan, kun ongelmat liittyvät yleensä kiistoihin luontoarvoista. Me halusimme luoda siihen erilaisia rooleja, Nygren kertoo.

Luonto ja rakennushankkeet asettuvat vastakkain pelilaudalla. Ekosysteemin health indicator osoittaa pelin aikana ekologian suuntaa joko ylös- tai alaspäin.

– Luonnonsuojelija valittaa joka käänteessä. Sitä joku ihmetteli, että nopan heittäminenkö kuvaa oikeusprosessia, Nygren sanoo.

Villa Kankainen lohduttaa, että juuri tuollainen keskustelu nopan heittämisestä oikeusprosessin vertauskuvana kuvaa pelin hyötyjä.

– Pelissä täytyy syntyä tällaista keskustelua. Monimutkaista kompensaatiota on vaikea simuloida. Kyllähän sen pystyy tekemään pelillisesti, mutta onko se enää pelinä hauska, Kankainen pohtii.

Kompensaatio korvaa
luontoarvojen menetyksiä

Pelisuunnitelma perustuu ajatukseen ekologisesta kompensaatiosta eli luontoarvojen hyvittämisestä, joka on uusi keino sovittaa yhteen luonnonsuojelu ja muu luonnon hyödyntäminen. Kompensaatiossa korvataan rakennushankkeen aiheuttama luontoarvojen menetys luomalla uusia luontoarvoja toisaalle.

– Kun rakennetaan jotakin metsään tai suolle tai suon poikki, oli se tie, tehdas tai asuinalue, niin siinä tuhoutuu luontoarvoja. Ne voidaan joissakin tapauksissa korvata esimerkiksi palauttamalla joku toinen ojitettu suo ennalleen, jolloin sinne tulee lajeja takaisin. Voidaan myös laittaa liito-oravan tai lepakon pönttöjä tai rakentaa uusia sammakkolammikoita tai jotain muuta, Nina V. Nygren kertoo.

Nygren on ollut valmistelemassa kompensaatiota, jossa pyrittiin korvaamaan viitasammakoiden elinympäristö litium-kaivoshankkeen tieltä Pohjanmaalla. Tulokset osoittavat, että vaihtokauppa kelpasi tavallisille sammakoille, mutta tiukasti suojellut viitasammakot empivät vielä.

Kompensaatiota on yritetty myös Tampereen Hervannassa, jossa liito-oraville laitettiin pönttöjä ja istutettiin puita, jotta ne siirtyisivät pois uuden ratikkavarikon tieltä. Liito-oraville uudet pöntöt näyttävät kelvanneen, mutta vielä on epävarmaa, tuleeko asumisratkaisusta pysyvä.

Kompensaatioista on kokemuksia myös muualta maailmasta. Nygrenin hankkeessa tunnetaan hyvin Ranskan kokemukset, koska työryhmässä on mukana myös ranskalainen post doc -tutkija Lucas Brunet. Toimivatko kompensaatiot Ranskassa?

– Joskus ne toimivat, joskus ei. Mikä on kriteeri sille, että se toimii? Ranskassa on uusi laki siitä, että siellä ei kompensoida vain suojeltuja lajeja vaan kaikenlaista luontoa, mutta käytännössä kompensoidaan vain suojeltuja lajeja.

Viherpesua vai
oikeaa suojelua?

Kompensaation onnistuminen riippuu toteutuksesta. Luontoarvojen hyvittämisen toivotaan ratkaisevan suojelukonflikteja, lievittävän ympäristöongelmia ja tuovan joustavuutta suunnitteluun, mutta siihen sisältyy myös riskejä. Sen pelätään johtavan viherpesuun ja vielä suurempiin luontomenetyksiin.

Kompensaatioon kuuluu ns. mitigaatiohierarkian eli haittojen vähentämisen arvojärjestyksen ajatus, jonka mukaan haittoja pitäisi ensisijaisesti pyrkiä välttämään ja toissijaisesti niitä pitäisi pyrkiä vähentämään. Vasta viimeisenä keinona olisi kompensointi.

Nygren sanoo, ettei hierarkian ajatus toimi käytännössä. Rakennushankkeisiin ei yleensä kuulu sen miettiminen, tarvitaanko kaivosta tai tehdasta lainkaan tai voitaisiinko sama tavoite toteuttaa toisella tavalla.

Kompensaatio on parempi vaihtoehto kuin se, ettei luontoarvoja otettaisi millään tavalla huomioon. Kompensaatio on kuitenkin huono ratkaisu, jos se antaa tekosyyn tuhota lisää luontoa.

Kompensaatio voi
lisätä luonnontuhoja

Ekologinen kompensaatio ei pelasta meitä ilmastonmuutokselta mutta biodiversiteettiin se liittyy.

– Se voi tuntua hölmöläisten peiton jatkamiselta, koska se ei vaikuta juurisyihin lainkaan. Siitä voidaan tehdä niin vaikeata ja kallista, että se ei toimi, Nina V. Nygren sanoo.

On ehdotettu, että kompensaatiota ei saisi käyttää suojeltujen lajien kompensoimiseen kuten nyt tehdään. Sen ei pitäisi olla ratkaisu liito-orava- tai viitasammakkokiistoihin, vaan sitä pitäisi käyttää suojelemaan sellaisia lajeja, joita ei ole nyt suojeltu.

Nygren sanoo uskovansa, että kompensaatiolla on jonkinlainen merkitys biodiversiteetin kannalta, muttei hän vielä tiedä, onko vaikutus plus- vai miinusmerkkinen.

– Jos kompensaatio toteutetaan liian löysästi, niin se lisää luontoa tuhoavaa toimintaa ja antaa sille lisää mahdollisuuksia, mutta jos se toteutetaan tiukasti, niin teoriassa se voisi auttaa.

Nygren arvioi, että Suomessa on runsaasti potentiaalia sille, mitä ihminen voi tehdä luonnon hyväksi. On ojitettuja soita ja hoitoa odottavia niittyjä. Kompensaatio voi olla yksi keino saada rahaa ennallistamiseen.

Lain puute haittaa
kompensaatiota

Suomessa ei ole lainsäädäntöä luontoarvojen kompensaatiolle. Asia tulee näillä näkymin käsittelyyn ensi hallituskaudella, kun Itä-Suomen yliopisto saa valmiiksi raporttinsa valtioneuvostolle. Ympäristöministeriön virkamiesten arvion mukaan asian valmistelu saattaa viedä ainakin kaksi hallituskautta.

Kompensaatioita toteutetaan nyt Suomessa poikkeuslupien avulla ja vapaaehtoisesti. Lainsäädännön puute vaikeuttaa kompensaatioiden käsittelyä, eikä viranomainen voi siihen ketään velvoittaa.

Tampereen Hervannan ratikkavarikon kompensaatiosta tehtiin valitus, joka meni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti. Siellä tuomarit totesivat, etteivät he voi ottaa asiaan mitään kantaa, koska aiheesta ei ole lakia.

– Viranomaiset eivät voi millään tasolla nojata mihinkään, jolloin se on aika villi kenttä. On parempi, jos siihen tulisi laki ja periaatteet, Nina V. Nygren sanoo.

Pelitutkija yhdistää
hyödyn ja hauskuuden

Pelitutkija Ville Kankainen ei hätkähdä sitä, että nyt ollaan tekemässä peliä aiheesta, jonka säännöt ovat epäselvät.

– Teen väitöskirjaa lautapeleistä, olen niitä pelannut ja suunnitellut. Tämä on kiinnostava prosessi nimenomaan siinä, miten monimutkaisen systeemin saa käännettyä pelilliseen muotoon.

Hyöty- ja oppimispelejä on tehty paljonkin, mutta Kankaisen mukaan ongelma on siinä, miten niiden avulla voi viestittää asiasisältöä.

– Jos mennään hyötyasia edellä, niin lopputulos ei ole välttämättä pelinä hauska. Peli on ihan omanlainen juttunsa. Suunnittelussa kiinnostaa se, miten saadaan mentyä hauskuus ja pelikokemus edellä ja sitä kautta välitettyä pelin hyötysisältö.

Pelin kehittely etenee niin, että aluksi tehdään nopeasti prototyyppejä, joita aletaan heti testata. Keskustelut ja kokemukset vievät prosessia eteenpäin.

– Se on mennyt niin, että me on yritetty kehittää noin ja sitten Ville sanoo, että yksinkertaistakaa, Nina V. Nygren kertoo.

– Se on sellainen prosessi, että tehdään juttuja, kokeillaan ja jos ei toimi, niin muutetaan ja istutaan kattomaan, miten se lähtee toimimaan, Ville Kankainen kuvailee.

– Tosi pieneen ytimeen ollaan jouduttu menemään. Todella vähän saa mukaan, kun pitää löytää se aivan ydin. Sittenhän siihen voi lisätä kaikenlaista, joka vie asiaa eteenpäin, Nygren lisää.

Käykö aina niin, että grynderi voittaa?

– Voi käydä kummin vaan. Yhdessä koepelissä luonnonsuojelijat voitti ja toisessa developerit voitti. Yritetään tehdä tasainen peli, Nygren lupaa.

Pelin kohderyhmä on vielä hakusessa. Pelaajiksi voi ajatella aluksi ympäristötutkijoita tai tiedeyhteisöä, mutta suuri yleisökin voisi innostua.

– Tällä hetkellä mukana on asiantuntijoita, mutta on tässä potentiaalia myös koululaisille ja tavallisille ihmisille.

Tutkimushanketta rahoittaa Koneen Säätiö.

Kompensaatiopeli

 

Julkaistu:9.1.2019