Synnytyspelko on lisääntynyt Suomessa merkittävästi kuluneen vuosikymmenen aikana. Kun vuonna 2013 raskaana olevista 4,5 prosenttia sai synnytyspelkodiagnoosin, vuonna 2023 osuus oli jo 12 prosenttia. Hoito ei pysy pelon lisääntymisen perässä.
– Synnytyspelko on ilmiö, jolla voi olla vakavia ja jopa peruuttamattomia seurauksia niin synnyttäjälle, vauvalle, perheelle kuin yhteiskunnallekin. Hoitamattomana synnytyspelko voi lisätä riskiä muun muassa synnytyksen jälkeiseen masennukseen, varhaisen vuorovaikutuksen haasteisiin sekä lapsen kognitiivisen ja motorisen kehityksen poikkeamiin. Se voi myös johtaa traumaattiseen synnytyskokemukseen ja vaikuttaa osaltaan syntyvyyden laskuun. Siksi synnytyspelon asianmukainen hoito on tärkeää, Laura Sandström toteaa.
Vaikka tutkimus aiheesta on ollut vilkasta, se on keskittynyt ensisynnyttäjien pelkoon ja sen hoitamiseen. Uudelleensynnyttäjien synnytyspelon tutkimus ja siten hoito ovat jääneet vähemmälle huomiolle.
Synnytyspelko näyttäytyy epäluottamuksena äitiyshuollon ammattilaisia kohtaan
Osa Sandströmin tutkimuksessa mukana olleista uudelleensynnyttäjistä ei ollut saanut lainkaan tarvitsemaansa tukea neuvolasta tai synnytyspelkopoliklinikoilta. He jäivät joko yksin selviämään pelkonsa kanssa tai hakivat apua yksityiseltä sektorilta. Uudelleensynnyttäjillä oli myös kokemuksia, jossa ammattilaiset olivat vähätelleet heidän aikaisempia kielteisiä synnytyskokemuksiansa ja pelkoja.
Vähättely aiheutti epäluottamusta äitiyshuollossa toimiva ammattilaisia kohtaan, pahensi pelkoja ja johti osalla siihen, että odottajat suunnittelivat synnyttävänsä kotona avustamattomasti ilman terveydenhuollon ammattilaista.
Synnytyspelon hoitoon on monenlaisia vaihtoehtoja
Hoitomuotoina käytetään useimmiten psykoedukaatiota, synnytysvalmennusta, kognitiivisbehavioraalista terapiaa ja kätilöhoidon jatkuvuuden malleja.
– Toisaalta osalle saattaa riittää kätilön tapaaminen ja aiemman synnytyskokemuksen läpikäynti, Sandström kertoo.
Sandström korostaa synnytyskokemuksen läpikäyntiä sekä asia- että tunnetasolla, ja siihen tulee varata tarpeeksi aikaa.
– Tärkeintä on empaattinen kohtaaminen ja synnyttäjän kuuleminen, Sandström painottaa.
– Lisäksi on muistettava, että myös uudelleensynnyttäjät tarvitsevat tietoa. Ei voida olettaa, että heillä on oikeaa tietoa yhden synnytyskokemuksen perusteella. Itse asiassa tutkimukseen osallistuneilla uudelleensynnyttäjillä oli väärää tietoa, vanhentunutta tietoa tai ei tietoa lainkaan.
Huomattuaan, kuinka vähän pelkästään uudelleensynnyttäjien pelkoa on tutkittu ja miten vähäistä tukea he saavat pelkoonsa, Sandström päätyi kehittämään uudelleensynnyttäjille räätälöidyin synnytyspelkointervention.
Interventio koostui neljästä tapaamiskerrasta, joista kolme oli raskausaikana ja yksi synnytyksen jälkeen. Intervention pitivät psykiatrinen sairaanhoitaja ja kätilö synnytyssairaalan tiloissa.
– Uudelleensynnyttäjät olivat todella innoissaan, että kerrankin heille oli tarjolla apua pelkoon. Osallistujia ilmoittautui enemmän kuin osasin odottaa. Vaikuttaa siltä, että tällaiselle tuelle on selkeä tarve, Sandström kertoo.
Etenkin synnytysvalmennus ja vertaistuelliset keskustelut, joissa sai turvallisessa tilassa käydä läpi aikaisempia synnytyskokemuksiaan ja syitä pelkoon, koettiin hyvinä. Interventio vaikutti väitöstutkimuksen perusteella lupaavalta menetelmältä lievittää pelkoa ja mahdollistaa hyvä synnytyskokemus.
Synnytyspelon hoidosta kohti ennaltaehkäisyä
Uudelleensynnyttäjien pelko on useimmiten seurausta aiemmasta huonosta tai traumaattisesta synnytyskokemuksesta. Pelon hoidon lisäksi on tärkeää keskittyä keinoihin, joilla huonoja kokemuksia ja siten synnytyspelkoa voitaisiin ennaltaehkäistä.
Yksi keinoista on kätilöhoidon jatkuvuuden malli, jossa sama kätilö tai kätilöryhmä hoitaa perhettä alkuraskaudesta synnytykseen ja muutamaan viikkoon synnytyksen jälkeen. Se on Maailman Terveysjärjestön (WHO) suosittelema äitiyshuollon malli sekä näyttöön perustuva hoitomalli kaikkien raskaana olevien, mutta etenkin synnytyspelkoisten hoidossa.
– Jakautuneen neuvola- ja synnytyssairaalamallin sijaan Suomessa tulisi harkita kätilöhoidon jatkuvuuden mallia. Myös uudelleensynnyttäjät toivoivat tätä. Kätilöiden osaamista kannattaisi hyödyntää nykyistä enemmän perusterveydenhuollossa – se voisi jo itsessään riittää monelle synnytyspelkoiselle.
Väitöstilaisuus perjantaina 29. elokuuta
TtM Laura Sandströmin terveystieteiden alaan kuuluva väitöskirja Uudelleensynnyttäjien synnytyspelko – Ryhmäohjausintervention kehittäminen ja soveltuvuuden arviointi tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 29.8.2025 klo 12, Tampereen yliopiston Arvo-rakennuksen Jarmo Visakorpi-salissa (Arvo Ylpön katu 34, Tampere). Vastaväittäjänä toimii professori Tarja Pölkki Oulun yliopistosta. Kustoksena toimii dosentti Anna Liisa Aho Tampereen yliopistosta.