Väitös

Lars Lindholm: Näyttöön perustuvien menetelmien pysyvä käyttöönotto vaatii muutoksia johtamiskäytäntöihin

Lars Lindholm
Näyttöön perustuvien menetelmien (engl. evidence-based practices, EBP) jalkauttaminen pysyväksi osaksi terveydenhuollon arkityötä on osoittautunut erityisen haastavaksi. Toivottua muutosta on kuitenkin mahdollista saavuttaa, kun käyttöönottohankkeissa ja organisaatioissa huomioidaan tietyt oleelliset tekijät. LL Lars Lindholm tutki väitöskirjassaan kahden uuden hoitomenetelmän käyttöönottoa ja totesi, että uusien menetelmien pysyvä käyttö voitaisiin varmistaa johtamisjärjestelmää muuttamalla.

Näyttöön perustuvien menetelmien käyttöönotolla pyritään parantamaan terveydenhuollon vaikuttavuutta ja laatua. Tavoite on kirjattu myös meneillään olevaan valtakunnalliseen sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistukseen. Hankkeet menetelmien käyttöönottamiseksi kohtaavat usein monenlaisia vastuksia. Saavutetut tulokset usein myös kuihtuvat ajan myötä.

Masennustalkoot II -depression hoidon tutkimus- ja kehittämishanke (MT II -hanke) toteutettiin psykiatrian klinikassa Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä vuosina 2009–2013. Painopiste oli avohoidossa, mutta myös yksi sairaalaosasto osallistui hankkeeseen.

MT II -hankkeessa oli kaksi haaraa: 1) kahden näyttöön perustuvan lyhytpsykoterapeuttisen hoitomenetelmän käyttöönotto eli implementointi ja 2) näiden menetelmien arkivaikuttavuustutkimus (engl. effectiveness). Implementoivat menetelmät olivat käyttäytymisen aktivointi depression hoitoon ja motivoiva haastattelu täydentämään hoitoa, jos potilaalla todettiin lisäksi merkittävää päihteiden käyttöä.

— Väitöskirjassani tarkastelen nimenomaan MT II -hankkeen ensisijaista haaraa, hoitomenetelmien implementointia. Millaisia strategioita käytettiin ja mitä niillä saavutettiin? Tutkimukseni yleisenä tavoitteena oli tuottaa tietoa, joka auttaisi kehittämään tulevia vastaavia hankkeita ja terveydenhuollon johtamiskäytäntöjä, Lindholm täsmentää.

Hankkeessa koulutettiin varsin kattavasti osallistuneiden yksiköiden hoitotyötä tekevät työntekijät. Viimeiset tutkimuskyselyt tehtiin 4–5 kuukautta hankkeen päättymisen jälkeen. Noin kolmannes työntekijöistä käytti menetelmiä työssään vielä hankkeen päättymisen jälkeen, tosin selvästi vähemmässä määrin kuin olisi voinut olettaa heidän tavanomaisen potilaskuntansa perusteella.

MT II -hankkeessa käytettiin tehokkaiksi tiedettyjä koulutusmenetelmiä. Sen sijaan hankkeesta puuttuivat ylläpitostrategiat, jotka olisivat varmistaneet menetelmien jatkuvuuden myös hankkeen päättymisen jälkeen.

— Niin MT II -hankkeessa kuin monessa vastaavassa hankkeessa maailmalla on jouduttu toteamaan, että henkilökunnan vaihtuvuus ”yllättävästi” hävittää menetelmäosaamista työryhmistä hankkeiden päättymisen jälkeen, Lindholm pohtii.

Osana implementaatiohankkeita on suositeltavaa suunnitella ja toteuttaa organisaation rakenteellisia uudistuksia, jotka on tarkoitettu ylläpitämään käyttöön otettuja näyttöön perustuvia menetelmiä.

— Esimerkiksi johtamisjärjestelmiin kannattaisi sisällyttää rutiiniluonteisia menettelyjä, jotka ohjaavat lähijohtajia varmistamaan menetelmien käyttöä työryhmissään. Myös henkilökunnan vaihtuessa uusille työntekijöille tulisi olla valmis koulutuspolku niiden menetelmien pariin, jotka organisaatio on määritellyt osaksi palveluvalikoimaansa, Lindholm sanoo.

Ähtäriläinen Lars Lindholm on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi 1993 Turun yliopistosta sekä yleislääketieteen erikoislääkäriksi 2003 ja psykiatrian erikoislääkäriksi 2013 Tampereen yliopistosta. Tällä hetkellä hän työskentelee erikoislääkärinä psykiatrian toiminta-alueella Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä.

Lääketieteen lisensiaatti Lars Lindholmin psykiatrian alaan kuuluva väitöskirja Improving Programmes of Implementing Evidence-Based Practices in Health Care: The Case Study of a Real-world Programme of Two Evidence-Based Practices tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 14.1.2022 klo 13.00 alkaen. Väitöstilaisuus järjestetään Seinäjoella Terveysteknologiakeskus Mediwestin auditoriossa, Koskenalantie 16, Seinäjoki. Vastaväittäjänä toimii professori Minna Kaila Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Olli Kampman Tampereen yliopistosta.

Väitöstutkimus on toteutettu yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kanssa.

Väitöstilaisuutta voi seurata etäyhteydellä.

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2234-2

Kuva: Timo Lamminaho, Studio Väläys, Ähtäri

 

Tulevat tapahtumat

Menneet tapahtumat