Kuvankin voi kääntää – intervisuaalinen kääntäminen tuo kuvitukselle kulttuurisen arvon

Riitta Oittinen jäi opettajan töistä eläkkeelle huhtikuussa 2020, mutta jatkaa yhä aktiivisesti kääntämisen tutkijana. Oittinen on tutkimustyönsä lisäksi kääntäjä ja taiteilija, jolle lastenkirjojen kuvittaminen on lähellä sydäntä. Hän on suomentanut yli 40 kuvakirjaa, ja on ensimmäisiä kääntämisen tutkijoita, jotka ovat tarkastelleet sanojen ohessa kuvia ja visuaalisuutta. Hän korostaakin kuvien merkitystä kääntäjän työssä.

– Näyttelyni käsittelee kääntämistä varsin laajasta näkökulmasta, sillä kääntäminen voidaan mieltää niin sanojen väliseksi kuin vaikkapa sanojen ja kuvien väliseksi toiminnaksi. Omia kuvituskuviani voidaan pitää intervisuaalisina käännöksinä kuvista kuviksi, koska niiden taustalla vaikuttavat paitsi Carrollin itsensä laatima sanallinen alkuteos myös hänen postuumisti julkaistu kuvituksensa, Riitta Oittinen kuvailee.

Kuvitus on kokemusten summa

Riitta Oittisen omiin näyttelykuviin ovat vaikuttaneet alkuperäisten ja käännettyjen tekstien lisäksi monenlaiset Alice-aiheiset kuvat, elokuvat ja sarjakuvat. Näyttelyn teoksia hän työsti neljän vuoden ajan. Oittisen mukaan Lewis Carrollin sanallisen ja kuvallisen kerronnan suhdetta on ollut erityisen kiinnostavaa tarkastella.

– Siinä missä Carrollin sanat ilottelevat, hänen alkuperäiset kuvansa ovat usein vakavia ja joskus jopa synkkiä. Olen kuvieni avulla karnevalisoinut Carrollin kuvia ja tarinaa, ja tehnyt pelottavasta huumorin avulla vähemmän pelottavan.

 Alicen – joissain käännöksissä Liisan – seikkailut eivät suinkaan kuuluneet Oittisen lapsuuden lempilukemistoon, vaan hän tutustui kirjoihin vasta valitessaan gradunsa aihetta. Tuolloin haussa oli moneen kertaan suomennettu kirja, jossa olisi kuvia. Ystävä ehdotti Carrollin Alice-teoksia.

– Sillä tiellä olen yhä. Olen kääntänyt, kirjoittanut ja kuvittanut yli 200 erilaista artikkelia, kirjaa ja muuta teosta, niistä suurimman osan tästä aiheesta. Tämän näyttelyn kuvista on olemassa varmaan tuhat erilaista versiota, Oittinen nauraa.

Käännöksen ei tarvitse toistaa alkuperäistä

Oittisen aikanaan lähes kumouksellisen näkemyksen mukaan kääntäminen ei ole vain sanojen kääntämistä, vaan siihen kuuluvat myös kuva ja ääni. Perinteisesti on ajateltu, että käännöksen pitäisi seurailla mahdollisimman tarkasti alkuperäistä tekstiä.

– Tässä olen ollut toisinajattelija.  Aiemmin tuli paljon kielteisiä kokemuksia, työtäni kritisoitiin ja vähäteltiin. Asenteet ovat nyt muuttuneet sallivammiksi. Käsitykset kääntämisestä ovat avartuneet, jopa vallan muuttuneet, Oittinen iloitsee.

Juuri nyt Riitta Oittisella on tekeillä kollegaystävä Eliisa Pitkäsalon kanssa lastenkirja, jossa seikkailevat parivaljakon lempieläimet kettu ja pöllö. Sen kuvitus on Oittisen käsialaa.

Vuonna 2019 Riitta Oittinen palkittiin kansainvälisellä Anne Devereaux Jordan -elämäntyöpalkinnolla ansioistaan kääntämisen tutkijana, kuvantekijänä ja lastenkirjallisuuden puolestapuhujana.

Tänä talvena Riitta Oittiselta ilmestyy luku "The Many Faces of Alice in Carnival: From Intersemiotic to Intervisual Translation" Mihail Bahtinin karnevaalia käsittelevässä, Slav Gratchevin ja Margarita Marinovan toimittamassa teoksessa.

Tutustu tarkemmin Riitta Oittisen taidenäyttelyyn.

Ota yhteyttä 

Riitta Oittinen, FT, dosentti, yliopistonlehtori emerita
tutkija, kuvataiteilija
puh. 0400 832 509
riitta.oittinen [at] tuni.fi

 

Teksti: Anna Aatinen
Kuvat: Riitta Oittinen ja Anna Aatinen