Koulujen välillä suuria eroja suhtautumisessa muslimiperheisiin

- Haastatellut muslimiopettajat ja -vanhemmat kertoivat arvostavansa suomalaisen ja ruotsalaisen yhteiskunnan periaatteita, kuten uskonnonvapautta ja kulttuurisen moninaisuuden kunnioittamista, sanoo tutkimuksen tekijä, tutkijatohtori Inkeri Rissanen Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnasta.

- Periaatteet näkyvät myös koulutusjärjestelmän rakenteissa ja luovat hyvän perustan osallisuuden syntymiselle. Esimerkiksi oman äidinkielen opetus ja Suomessa oman uskonnon opetus nostettiin esiin näiden periaatteiden ilmentyminä.

Arjen vuorovaikutus ja käytänteet tuottavat kuitenkin osattomuuden kokemuksia. Tutkimuksessa kävi ilmi, että molemmissa maissa islamiin liittyvät ennakkoluulot ja stereotypiat näkyvät kouluissa selvästi. Myös joidenkin haastateltujen rehtoreiden näkemyksissä heijastuu kapea ja yksipuolinen islam-kuva.

Tällaisten näkemysten ohjaamissa koulukulttuureissa pyritään välttämään muslimi-identiteettien esiintuloa, ja muslimioppilaiden osallisuutta pyritään tukemaan lähinnä kulttuurisen häivyttämisen strategian kautta.

- Ruotsissa tämä voidaan tulkita nykyisen perusopetuksen opetussuunnitelman mukaiseksi strategiaksi, kun taas Suomessa opetussuunnitelmien perusteet edellyttävät moninaisten kulttuuri-identiteettien tukemista kouluyhteisössä, Rissanen toteaa.

Toisaalta koulujen välillä on suuria eroja: kouluissa, joissa on ollut paljon muslimioppilaita jo pitkään, käsitykset muslimi-identiteettien moninaisuudesta ovat kehittyneet. Näissä kouluissa uskonnosta on opittu puhumaan ja uskontoihin liittyviä tarpeita huomioimaan tekemättä yleistyneitä oletuksia yksilöiden uskonnollisuudesta tai kulttuuri-identiteetistä.

- Tämä näkyy esimerkiksi koulujen juhlakulttuurissa siten, että katsomuksellisten elementtien riisumisen sijaan tehdään tilaa useammille katsomuksille.

Kulttuuritulkit merkittävässä roolissa

Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus. Siihen haastateltiin monikulttuuristen koulujen rehtoreita sekä muslimiopettajia ja -vanhempia, jotka toimivat kouluissa epävirallisissa ”kulttuuritulkin” rooleissa. Suurin osa kulttuuritulkeista oli kouluissa töissä opettajina tai koulunkäynnin ohjaajina.

Tutkimus osoittaa kulttuuritulkkien tärkeän tehtävän kouluissa luottamuksen ja osallisuuden rakentajina. Monet rehtorit kertoivat, että vähemmistöihin kuuluvien opettajien palkkaaminen on ollut ratkaiseva tekijä luottamukseen perustuvan koulukulttuurin ja toimivan vuorovaikutuksen kehittämisessä kotien ja koulun välille.

- Joskus kouluissa kuitenkin oletetaan muslimiopettajan automaattisesti olevan uskonnon asiantuntija tai voivan edustaa koulun erilaisia muslimiperheitä.  Tällöin kulttuuritulkkiopettajat ovat pyrkineet lisäämään ymmärrystä islamin moninaisuudesta ja perheille kuuluvasta autonomiasta omien lastensa kasvatusta koskevissa asioissa, Rissanen kertoo.

Muslimiperheet tuovat koulukulttuuriin hyödyllisiä arvoja

Kulttuuritulkkien mukaan esimerkiksi monille muslimiperheille tärkeiden juhlien, kuten ramadanin päättymisen juhlan näkyminen koulussa luterilaisen perinteen ohella tukee kouluyhteisöön kuulumisen tunteita. Monissa suomalaisissa ja joissain ruotsalaisissakin kouluissa onkin ryhdytty lisäämään kulttuurisen ja katsomuksellisen moninaisuuden positiivista näkyvyyttä myös koulukulttuurissa. Ruotsissa uskontojen näkymiseen julkisessa tilassa suhtaudutaan kuitenkin selvästi kielteisemmin.

Tutkimuksen mukaan pisimpään maahanmuuttajamuslimiperheiden kanssa työskennelleet rehtorit tunnistavat sekä islamiin, lähtökulttuureihin että maahanmuuttotaustaan kytkeytyvää kulttuurista ja sosiaalista pääomaa, joka on koulutuksen kannalta hyödyllistä. Heidän mukaansa nämä perheet tuovat kouluun usein arvoja ja asenteita, jotka Suomessa kantaväestön keskuudessa ovat heikkenemässä.

Tällaista koulukulttuuria ja oppimista vahvistavaa pääomaa ovat rehtoreiden mukaan esimerkiksi yritteliäisyys, perhearvot, toisista huolehtiminen, yhteisöllisyys, vahva moraali sekä koulutuksen ja auktoriteettien kunnioittaminen.

Näiden seikkojen vuoksi rehtoreiden on joskus vaikea tunnistaa lähiökoulujaan julkisissa keskusteluissa maalatuista uhkakuvista: vahva yhteisöllisyys, ponnistelu tulevaisuuden eteen ja hyvä yhteistyö perheiden kanssa ovat asioita, joiden vuoksi rehtorit johtavat mielellään juuri näitä kouluja.

Vaikka tämän laadullisen tutkimuksen perusteella ei Rissasen mukaan ole mahdollista tehdä laajoja yleistyksiä tai maiden välisiä vertailuja, tulokset antavat kuitenkin viitteitä koulujärjestelmien rakenteiden erojen merkityksistä muslimien osallisuuden rakentumiselle.

- Ruotsissa islamilaisten koulujen olemassaolo saa rehtorit toisinaan vetoamaan perheiden mahdollisuuteen vaihtaa koulua, kun taas suomalaisissa kouluissa esimerkiksi uskonnonvapauteen liittyvistä asioista tai muista osallisuuteen liittyvistä kysymyksistä neuvotellaan enemmän.

Tutkimusta ovat rahoittaneet Eino Jutikkalan rahasto sekä Suomen kulttuurirahasto.

Lisätietoja:
TT, KM, tutkijatohtori Inkeri Rissanen, 050 573 4884, inkeri.rissanen [at] tuni.fi
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta

TAMPEREEN YLIOPISTON TIEDOTE 20.11.2019