Hyppää pääsisältöön

Kotona asuvilta ikääntyneiltä puuttuu psykososiaalista tukea – Vanhuspalveluihin tarvitaan kiireetöntä kohtaamista

Julkaistu 12.4.2022
Tampereen yliopisto
viitekuvassa kolme henkilöä istuu, vasemmanpuolen pitää keskimmäistä käsivarrestaKuva: Pexels / Matthias Zomer
Vanhojen ihmisten kohdalla on pidetty tavallisena ja jopa hyväksyttävänä, että päivien tai viikkojen ainoat ihmiskontaktit ovat kotihoitajien kymmenen minuutin käynnit. Muun ajan vanha ihminen voi olla yksin neljän seinän sisällä vailla mahdollisuutta lähteä ulos, liikkua tai tavata ketään.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa kysyttiin Suomessa, Itävallassa ja Sloveniassa asuvilta, apua tarvitsevilta ikääntyneiltä sekä heitä auttavilta läheisiltä millaisissa asioissa saatu apu ja palvelut ovat riittämättömiä. Tutkimuksessa aineistona oli yhteensä 104 apua tarvitsevan ikääntyneen ja häntä auttavan omaisen haastattelua.

Avun riittämättömyys liittyi henkilökohtaisen hoitosuhteen puuttumiseen kotihoidon ja muiden palvelujen työntekijöiden kanssa, sosiaalisten kontaktien ja aktiviteettien puutteeseen sekä psykososiaalisen tuen puutteeseen.

Tukitarpeet samanlaisia maasta riippumatta

– Kaikissa kolmessa maassa kotona asuvilla vanhoilla ihmisillä oli eniten riittämättömän avun ja tuen kokemuksia yksinkertaisesti siksi, että kotiin saaduissa palveluissa puuttui usein kiireetön kohtaaminen, yliopistotutkija Lina Van Aerschot Jyväskylän yliopistosta kertoo.

– Saadut palvelut vastasivat kyllä pääosin avun ja hoivan tarpeisiin erilaisten toimenpiteiden ja suoritteiden osalta, mutta sosiaalisten tarpeiden huomioiminen jäi usein puuttumaan.

Suomi, Itävalta ja Slovenia ovat erilaisia maita ja vanhuspalvelut on järjestetty erilaisin tavoin.

– Ihmisten tarpeet ovat kuitenkin hyvin samanlaisia kaikkialla. Tutkimuksessa mukana olleissa maissa sekä vanhat ihmiset että heidän omaisensa kärsivät siitä, että hoivapalveluissa keskitytään lähes yksinomaan fyysisiin tai käytännöllisiin asioihin eikä psykososiaalisia tarpeita huomioida, yliopistotutkija Mari Aaltonen Tampereen yliopistosta huomauttaa.

Vastuu vanhusten hyvinvoinnista jää omaisille

– Kun palvelut eivät vastaa sosiaalisiin tarpeisiin eivätkä tarjoa tukea, keskustelumahdollisuuksia tai kohdatuksi tulemisen kokemuksia, vastuu kotona asuvien vanhojen ihmisten hyvinvoinnista, sosiaalisista kontakteista ja aktiviteeteista jää omaisille. Tämä vastuu voi olla puolisoaan tai omaa vanhempaansa hoitaville ja auttaville kaikkein kuormittavin osa hoivaa, Van Aerschot jatkaa.

Tutkijat korostavat, että pääasiallinen syy psykososiaalisen tuen puutteeseen ei ole vanhuspalvelujen työntekijöissä. He tekevät työnsä ohjeiden mukaan ja varmasti yrittävät parhaansa.  Kotihoitajien ja muiden työntekijöiden vuorot ovat kiireisiä eikä aikaa jää asiakkaiden kanssa olemiseen.  

Ongelman ydin on siinä, että vanhojen ihmisten kiireetön kohtaaminen tai sosiaalinen kanssakäyminen eivät tule riittävästi huomioiduiksi vanhuspalveluissa eikä aikaa ihmisten kohtaamiseen sisällytetä palveluihin tai hoitajien työhön.

Palvelujärjestelmä, hoito ja hoiva pitäisi ajatella ja järjestää uudelleen siten, että tavoitteena olisi kokonaisvaltainen vanhoista ihmisistä ja heidän tarpeistaan huolehtiminen, ei vain välttämättömien toimenpiteiden hoitaminen. Tällaisilla perustavanlaatuisilla uudistuksilla voitaisiin merkittävästi keventää omaishoitajien ja aikuisten lasten hoivavastuita.

Tutkimuksen mukaan joskus omaiset kuormittuvat hoivasta niin paljon, että heidän oma hyvinvointinsa heikentyy. Ikääntyneistä puoliso-omaishoitajista voi itse tulla avun tarvitsijoita tai aikuisten lasten mahdollisuudet omaan työuraan ja perhe-elämään joutuvat koetukselle.

Van Aerschot, L., Kadi, S., Rodrigues, R., Hrast, M. F., Hlebec, V., & Aaltonen, M. (2022). Community-dwelling older adults and their informal carers call for more attention to psychosocial needs : Interview study on unmet care needs in three European countries. Archives of Gerontology and Geriatrics, 101, Article 104672.
https://doi.org/10.1016/j.archger.2022.104672