Hyppää pääsisältöön

Koronaepidemia laittoi teknologiauskon koetukselle

Julkaistu 27.3.2020
Tampereen yliopisto
Juhani Sarsila/ Kuva: Teemu Launis
Juhani Sarsila sanoo, että antiikki oli nykyaikaa mielekkäämpi, koska sen syklinen maailmankuva hyväksyi rutot ja epidemiat osana luonnon järjestystä. Nykyinen edistysusko taas aiheuttaa angstia, koska ihminen on tuomittu häviämään taistelun luontoa vastaan.
Koronaepidemia ahdistaa nykyihmistä siksi, että se asettaa kyseenalaiseksi koko länsimaisen teknologiauskon.

– Teknologiausko on pahasti koetuksella, koska korona osoitti, ettei superlääketiede olekaan vielä totisinta totta. Korona paljasti länsimaisen faustisen kulttuurin haavoittuvuuden, sanoo oppihistorian dosentti Juhani Sarsila.

Sarsilalta ilmestyi maaliskuun alussa uskon ja järjen kulttuurihistoriasta kertova tutkimus Struggle of Faith and Reason: A History of Intolerance and Punitive Censorship. Nyt julkaistu kaksiosaisen kirjasarjan ensimmäinen osa on 570-sivuinen teos, joka kattaa aikakauden Homeroksesta sydänkeskiajan alkuun.

Vuoden päästä ilmestyvä toinen osa on 700-sivuinen kokonaisuus, joka kattaa seuraavat vuosisadat aina valistukseen ja Ranskan vallankumoukseen saakka. Molemmat kirjat julkaisee arvostettu saksalainen kustantamo Peter Lang.

Sarsila työsti ykkösosaa noin 11 vuoden ajan, josta 10 vuotta hän työskenteli Tampereen yliopistossa latinan kielen ja retoriikan lehtorina. Hän on julkaissut myös useita monografioita, artikkeleita ja esseitä varhaisesta suomalaisesta kansallisuusaatteesta, väärentämisen roolista Euroopan historiassa sekä retoriikan teoriasta ja käytännöstä.

Idean uskon ja järjen kulttuurihistoriaan Sarsila kertoo saaneensa filosofi Arthur Schopenhauerilta, joka elätteli romanttista toivetta, että jonkun pitäisi kirjoittaa traaginen kirjallisuuden historia.

– Se osoittaisi, miten pahanpäiväisen kehnosti kansat ovat kohdelleet parhaimpia kirjailijoitaan ja filosofejaan ja miten ne tekivät monen elämästä maanpäällisen helvetin. Filosofia ei ole edelleenkään tästä maailmasta, ja tämä tietysti pätee ja tulee korosteisesti näkyviin nykyisen konsulttivallan aikana, Sarsila kertoo.

Faustisen kulttuurin piti vallata koko biosfääri

Kysymys uskon ja järjen kamppailusta nousee esiin nyt käynnissä olevassa koronakriisissä, jossa mitättömän pieni virus laittaa polvilleen koko länsimaisen järjestelmän ja nöyryyttää sen uskoa teknologian voittokulkuun.

– Länsimaisen faustisen kulttuurin päämäärä on vallata kokonaan biosfääri eli luonto. Teknosfääri koettaa nielaista loputkin biosfääristä. Tähän teknosfäärin intressiin kuuluu se, että viimeisetkin taskut kuten Amazonin sademetsät tyhjennetään. Ihmisen metafyysinen ahneus tulee tässä esiin, Juhani Sarsila sanoo.

Koronaepidemian Sarsila katsoo biosfäärin vastatoimeksi, kun se kääntyy teknosfääriä vastaan ja koettaa saada asemansa takaisin ja jopa syrjäyttää teknosfäärin.

– Nyt on menossa, kuten Spengler sanoo, taistelu veren ja rahan välillä. Se on hyvä vertaus siten, että veri edustaa luontoa ja raha kapitaaleja ja intressejä, joita tällä faustisella kulttuurilla on.

Korona-kriisissä kelpaa mikä hyvänsä selviämisresepti

Korona-kriisin keskellä valhe on mielekäs työkalua, sillä ihmisille kelpaa mikä hyvänsä selitys, joka tuntuu vakuuttavalta ja jolla on tarjolla jonkinlainen selviämisresepti, vaikka se perustuisi vain herkkäuskoisuuteen ja ihmisen luontaiseen tapaan uskoa kaiken.

– Jos on toista mieltä, saa helposti pahan ilman linnun maineen, mutta pahan ilman lintuja on liikkeellä niin suuria määriä, ettei niitä voi noin vain sivuuttaa aiheettomina tai liiallisen pessimismin ilmauksina, Juhani Sarsila sanoo.

Antiikki poikkesi sen jälkeen valtaan nousseesta kristinuskosta, josta nykyinen edistys ja kehitysajattelu ovat lähtöisin.

– Antiikki oli siinä mielessä mielekkäämpi, että siellä oli syklinen malli, joka antaa elämälle sen kaikissa vaikeuksissa tarkoituksen. Rutot ja muut epidemiat ja sodat kuuluvat sen mukaan luonnon järjestykseen. Ihminen uhkaa pahimmassa tapauksessa tätä luonnon järjestystä kuten Prometheus ja Daidalos rikollisina hahmoina, Sarsila kertoo.

– Jos aika-, historia, -kulttuuri- eli ihmiskäsitys on syklinen, toivosta ei tule eksistentiaalista angstia, mutta vaikeaksi menee edistysuskovaisella, kun ihminen on tuomittu häviämään taistelunsa luontoa vastaan. Edistys on vain uskonasia siinä missä itse kunkin usko omaan kuolemattomuuteensa.

Ihminen jäi valheensa vangiksi

Valeuutisten, Donald Trumpin ja Brexitin aika on paljastanut sen, että teknologian kehityksestä huolimatta ihminen ei olekaan muuttunut.

– Olemme jääneet entisellemme. Emme ole sen arvoisia, että ansaitsisimme parempaa presenssiä tai läsnäoloa tulevaisuudessa. Irrationalismi on edelleen vahvaa, ei se ole mihinkään kadonnut. Ihmiset takertuvat uskoon tavalla tai toisella. Se on elämälle välttämätön valhe, Juhani Sarsila sanoo.

Onko elämälle välttämätön valhe luonnonlaki, jolle ei voi tehdä mitään ja joka pitää hyväksyä sellaisenaan?

– Sille ei vaan voi mitään, ei ihminen luonnolleen voi mitään, Sarsila sanoo.

Hän muistuttaa Leninin sanoneen, että ihmisistä 96 prosenttia on auttamatta tietämättömiä. Myös elävät intellektuellit ovat heikkotahtoisia, joita voidaan ohjata konsulttien fläppitaulujen ja iskusanojen avulla.

– Ihmisen tahto voidaan riistää ja se ikään kuin pitääkin riistää, jos halutaan saalistaa ja viedä ihmisten rahat.

Sarsila muistuttaa, miten jo Sokrateen vuosisadalla vaeltavat retoriikan ja kaunopuheisuuden opettajat saivat huimia korvauksia, joiden summat vertautuvat nykyajan konsulttipalkkioihin.

– Joku sofisti, jota Platon ja Sokrates vastustivat, veloitti samanlaisia summia kuin nykyajan konsultit, jotka käyvät pitämässä naurujoogan kurssia Hyrynsalmella. Nämä pääsevät esiin kunnanvaltuustojen ja hallitusten kautta, kun niillä on koulutusrahoja, jotka pitää käyttää ennen kuin vuosi vaihtuu. Niinpä kutsutaan konsultti parantamaan työpaikan ilmapiiriä ja kiinnittämään kreppipaperia nastoilla seinille, Sarsila kuvailee.

Tekniikan palvonnasta tuli uskonnon korvike

Uskoa on aina käytetty välikappaleena vallan saamisessa ja anastamisessa.

– Niin pakanat kuin kristityt ja kaikki muutkin ovat näin toimineet. Luther hyökkäsi aneita vastaan, jotka olivat sertifikaatteja, joita ostamalla sai lyhennettyä kiirastulessa odottavaa kärsimysaikaa. Niillä rahoilla Rooman kirkko rakennuttu kirkkoja ja käytti rahaa politiikan tekemiseen, Juhani Sarsila kertoo.

Uskonpuhdistus, valistus ja Ranskan vallankumous kamppailivat uskonnon vallankäyttöä vastaan, mutta ihmisten hyväksikäyttö ei niihin loppunut. Uskonnon tilalle tuli teknologia ja sen palvonta.

– Tekniikan palvonta on maallistuneen kristinuskon korvike, ja sitä täydentävä ihminen on metafyysinen eläin, jonka välttämättä täytyy uskoa johonkin. Poliittiset vallanpitäjät pitävät huolta siitä, että ihmiset kyllä saadaan uskomaan, pakotetaan uskomaan ja aiheutetaan sanktioita, jos ei usko.

Kritiikki on aina tulkittu vaaraksi sille järjestelmälle, johon se kohdistuu. Jo valistusfilosofi Voltaire näki historian uskon ja järjen välisenä taisteluna, jonka usko lopulta voittaa. Voltaire piti mahdollisena, että järki voittaisi, mutta hän oli kuitenkin siinä pessimisti.

Nykypäivän teknologiausko tulee näkyviin konsulttipuheessa, jonka juuret ovat syvällä. Sarsila löytää esimerkin jo Alvin Tofflerin vuonna 1970 ilmestyneestä kirjasta Hätkähdyttävä tulevaisuus. Se ilmestyi Sarsilan mukaan pahimman edistysuskon aikana, jolloin tulevaisuus nähtiin iki-ihanana ja sotienkin uskottiin loppuvan.

– Se oli tyypillistä konsulttijargonina, joka sai palvovaa huomiota Suomessakin, Sarsila muistelee.

Teknologiauskon lumoissa eivät ole vain tekniikan kehittäjät itse vaan myös monet tunnetut ja tunnustusta hankkineet filosofit.

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Teemu Launis

Juhani Sarsila: Struggle of Faith and Reason: A History of Intolerance and Punitive Censorship. Peter Lang 2020.