Tutkimus

Korona paljastaa aukot varautumisessa

Resilienssi.
WISE-hankkeen näkemyksen mukaan sosioekologisten murrosten maailmassa riskienhallinta, varautuminen ja kriiseihin reagointi on yhteiskunnan keskeisten organisaatioiden ydintoimintaa, ei marginaalissa tai sektoreittain tapahtuvaa reagoimista.
Ilmastonmuutoksen ja luonnonresurssien ehtymisen kaltaiset uhat hiipivät hiljaa. Niillä on pitkä historia ihmisen luontosuhteessa. Monitieteinen WISE-hanke pyrkii lisäämään Suomen sietokykyä ja sopeutumista murroksiin, joissa esimerkiksi ilmastopakolaisuus, energiakriisi ja poliittinen epävakaus toteutuvat samanaikaisesti.

Hanke kutsuu näitä ongelmia ja niiden yhdistelmiä viheliäisiksi ongelmiksi. Päätöksenteon näkökulmasta ne ovat toisiinsa kietoutuneita ongelmakimppuja, ja ne eivät ole ratkaistavissa yhdellä politiikan sektorilla.

Koronavirus on erityisen viheliäinen ongelma, sanovat Tapio Reinekoski ja Mikko Virtanen. He kartoittavat WISE-hankkeessa viheliäisiä ongelmia ja pohtivat niihin ratkaisuja.

Tampereen yliopiston TreWISE-tutkimusryhmä keskittyy viheliäisten ongelmien sosiaalisiin kytkeytymisiin ja kartoittaa yhteiskunnan resilienssiaukkoja. Ryhmä valmistelee parhaillaan kahta julkaisua, joiden keskiössä ovat ympäristönmuutokseen reagoinnin ongelmat käytännön asiantuntijatyössä.

WISE julkaisi huhtikuun lopussa politiikkasuosituksen otsikolla Kuinka koronaviruspandemian kuluessa tehtävillä päätöksillä voidaan rakentaa kriisit kestävää Suomea?

Kriisi paljastaa sellaista, mikä on ollut yhteiskuntatieteilijöille pitkään selvää. Esimerkiksi että yhteiskunnassa on ryhmiä, joissa koulu on lapsille turvapaikka. Tai että arki on jakautunut käytäntöihin, joita korona horjuttaa. Näkyväksi on tullut myös alkutuotannon riippuvuus ulkomaisesta työvoimasta, Virtanen sanoo.

Reinekosken ja Virtasen mukaan koronavirus on tehnyt näkyväksi paljon puhutun yhteiskunnallisen resilienssin välttämättömyyden ja monitahoisuuden. Resilienssi tarkoittaa yhteiskuntien varautumis-, sieto-, ja palautumiskykyä.

Resilienssiajattelun puute voi johtaa arkiseen kaaokseen.  Muutaman päivän suositeltu ruokakotivara on arkista resilienssiä. Kansalaiset hamstrasivat ruokaa ja vessapaperia koronakriisin alussa. Osasyy tälle oli, että varautuminen tapahtui tehokkaassa yhteiskunnassa reaktiona ja hajautuneesti, koska varautumisajattelu ei ollut arkista. Tämä johti lopulta epätarkoituksenmukaiseen hamstraamiseen.

Näin kokonaisjärjestelmän varautumiskyky on yhä enemmän kiinni siitä, miten ihmiset kodeissaan varautuvat. Silloin yhteiskunnan varautumiskyky riippuu yksittäisten kotitalouksien hyvin vaihtelevasta varautumiskyvystä, sanoo Mikko Virtanen.

Koronaepidemia tuo esiin merkittävät puutteet resilienssissä, ja näillä puutteilla on väliä, kun varaudutaan pitkäjänteisesti ilmastonmuutoksen kaltaisiin kehityskulkuihin. WISE-hankkeen näkemyksen mukaan sosioekologisten murrosten maailmassa riskienhallinta, varautuminen ja kriiseihin reagointi on yhteiskunnan keskeisten organisaatioiden ydintoimintaa, ei marginaalissa tai sektoreittain tapahtuvaa reagoimista. Kun riskienhallinta ja varautuminen on hajautunutta, syntyy resilienssiaukkoja, jotka ovat WISE-hankkeen tutkimuksen ytimessä.

Suomessa ei ole valmista asiantuntijainstituutiota tai muodollista roolia sellaiselle kriisitilanteiden päätöksenteossa. Reinekosken ja Virtasen mukaan yhteiskuntien edellytykset hallita ympäristöriskejä ovat heikommat kuin koronavirukseen reagoimisessa. Pandemioita, kansanterveydellisiä riskejä ja teollisuuden suuronnettomuuksia varten on olemassa varautumis- pelastussuunnitelmia sekä harjoituksia. Ilmaston- ja ympäristönmuutokseen liittyviin pidemmän aikavälin hiipiviin kriiseihin vastaavia suunnitelmia ei laadita.

Koronakriisin hoitoon perustettiin kriisityöryhmä, jota veti Vesa Vihriälä. Työryhmä selvitti koronan vaikutuksia talouteen. On perustettu myös monitieteinen tiedepaneeli, joka ”arvioi ja ennakoi koronaviruskriisiin liittyviä ja siitä seuraavia vaikutuksia sosiaalisen, terveydellisen, taloudellisen ja ekologisen kestävyyden sekä yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan resilienssin näkökulmista”.

Molemmat paneelit vaikuttavat väliaikaisilta ja nopeilta normaaliolojen pyrähdyksiltä, tulos on raportti tai briiffi, joka siirtyy päätöksenteon prosessiin, sanoo Reinekoski.

Asiantuntijasuositukset ja tiedepaneelit paikkaavat resilienssiaukkoja. Reinekosken mukaan Suomessa voisi olla jatkuvasti päätöksenteon taustalla asiantuntijatietoa kriisitilanteeseen valmiina.

Tilanne nostaa ehdottomasti esille välittömästä käytettävyydestä riippumattoman perustutkimuksen arvon. Siitä riippuu, millaista perustietoa meillä on käytettävissä yllättävän kriisitilanteen iskiessä, Mikko Virtanen sanoo.

Vuoden 2018 aikana WISE-hankkeessa on tehty laaja asiantuntijahaastatteluihin ja kirjallisuusselvitykseen perustuva kartoitus Suomen resilienssiaukoista eli yhteiskunnan heikkouksista varautua ja reagoida viheliäisiin murroksiin. Hankkeessa on myös suunniteltu päämajaharjoituksia ja kehitetty niitä varten murrosskenaarioita.

Harjoituksissa päättäjät harjoittelevat kriisipäätöksentekoa. Tarkoitus on parantaa edellytyksiä sopeutua luovasti erilaisiin sosioekologisiin murroksiin. Ensimmäinen harjoitus järjestettiin Helsingin kaupungin ylimmän johdon kanssa marraskuussa 2019. Hankkeen toteuttamat harjoitukset viittaavat siihen, että kriisitilanteessa päättäjillä ei välttämättä ole valmiutta vallitsevien tulkintakehikoiden kyseenalaistamiseen ja uusien tulkintakehikoiden omaksumiseen.

Kriisitilanteessa tukeudutaan helposti vanhaan ja jo tiedettyyn, Virtanen sanoo.

WISE-konsortion osahankkeita johtavat Janne I. Hukkinen (Helsingin yliopisto, konsortion johtaja), Turo-Kimmo Lehtonen (Tampereen yliopisto, konsortion varajohtaja), Sakari Kuikka (Helsingin yliopisto), Peter Lund (Aalto-yliopisto), Toni Ahlqvist (vuodesta 2020, Turun yliopisto) ja Paavo Järvensivu (BIOS-tutkimusyksikkö, konsortion vuorovaikutusvastaava).

Lue Tapio Reinekosken ja Mikko Virtasen laajempi haastattelu Alusta-verkkojulkaisusta.

 

 

 

 

 

Aiheeseen liittyviä uutisia