Tutkimus

Kiertotalous ei yksin ratkaise kulutusongelmaa

Turo-Kimmo Lehtonen/ Kuva: Jonne Renvall
Professori Turo-Kimmo Lehtonen sanoo, että kiertotalous on erinomainen asia, mutta se ei poista tarvetta pienentää kulutusta.
Kiertotalous on tärkeä asia mutta ylikulutuksen ongelmaa se ei yksin ratkaise. Tampereen ja Lapin yliopistojen sosiologien Tervetuloa jäteyhteiskuntaan -kirjan mukaan jätteetön yhteiskunta on pelkkä teknokraattinen utopia.

– Hurjimmat utopiat jätteen katoamisesta johtavat helposti luulemaan, että elämäntapamme voi jatkua nykyisenlaisena, kunhan vain materiaalivirrat tehostetaan. Tuollaisen onnistuminen ei ole yhtään todennäköistä, sanoo Tampereen yliopiston sosiologian professori Turo-Kimmo Lehtonen.

Kiertotalous ei ole Lehtosen mukaan ratkaisu, mutta se on aivan keskeinen apuväline. Sen lisäksi on elämäntavan muututtava vähemmän materiaaleja kuluttavaksi.

Jäteyhteiskunta-hanke ja sen tuloksista kertova kirja perustuvat kahteen tutkimushankkeeseen, joista toista johtaa Jarno Valkonen Lapin yliopistossa ja toista Olli Pyyhtinen ja Turo-Kimmo Lehtonen Tampereen yliopistossa. Pyyhtinen ja Lehtonen ovat tutkineet roskisdyykkaamista ja hävikkiruuan uudelleenkäyttöä.

Suunnitelmatalouden ideaali ei onnistu

Kiertotaloutta koskevat ohjelmat esittävät, että kaikki jäte voitaisiin käyttää tehokkaasti hyväksi. Turo-Kimmo Lehtonen sanoo, että ajatuksesta ei voi olla muuta kuin samaa mieltä, vaikka siinä onkin ongelmia.

– Kiertotalous on kuin uudenlainen suunnitelmatalouden ideaali, jossa ylijäämä on aina virhe, josta pitää ja voidaan päästä eroon. Se on kuitenkin mahdotonta, koska inhimillinen toiminta tuottaa aina kohinaa, joka ei ole hallinnassa. Utopia hallitsemisesta on epärealistinen, Lehtonen sanoo.

Poliittisena ohjelmana kiertotalous on kirjan mukaan ideologinen yritys ratkaista kulutusyhteiskunnan ongelmat talousvetoisesti suitsimatta kulutusta ja muuttamatta talouden ylivaltaa. Tutkijoiden mielestä näkemys on liian kapea.

Kirjassa puhutaan teknokraattien esittämästä kierrätysutopiasta, mutta Lehtonen ei halua nimetä ja syyllistää utopian esittäjiä. Kirjassa siteerataan kiertotalouden yhteydessä joitakin Sitran sekä Euroopan komission ja Euroopan ympäristökeskuksen raportteja.

– On epäkiinnostavaa, että kuka niitä nimenomaisesti esittää, mutta se asia on toiveikkaasti ilmassa. On hyvä, että on innostuttu miettimään kierrättämistä, mutta jos tällaisesta asiasta tehdään kokonaisvaltainen ja lopullinen ratkaisu, niin ei sitä ole ihan loppuun saakka ajateltu, Lehtonen sanoo.

Talouskasvu lisää aina ympäristökuormaa

Turo-Kimmo Lehtosen arvio kiertotaloudesta perustuu Bios-tutkimusyksikön laskelmaan, jonka mukaan talouden kasvu aiheuttaa aina ympäristökuormaa eikä talouskasvun irtikytkentä materiaalinkulutuksesta ole mahdollista.

– Suomessa onnistunut irtikytkentä tarkoittasi sitä, että vuoteen 2050 mennessä materiaaleista saataisiin 6,6 kertaa enemmän BKT:ta kuin tällä hetkellä, samaan aikaan kun materiaalien kulutus laskisi noin 70 prosenttia. Tällaisen irtikytkennän tavoittelu on erittäin riskialtista, kirjoittavat Bios-tutkijat raportissaan.

Lehtonen sanoo, että yhtälö näyttää mahdottomalta siten, että talouden ei ole mahdollista kasvaa ilman, että energiaa ja materiaa kuluu entistä enemmän. Lupaus talouskasvusta ilman kulutuksen kasvua on siten heikolla pohjalla.

Kiertotalouteen liittyy myös ajatus immateriaalisen tuotannon energiatehokkuudesta, vaikka sen energiankulutus on valtavan suurta.

– Kaikki digitaalinen talous on mielettömän energiaintensiivistä eikä se ole erityisen immateriaalista. Googlen keskus on Haminassa vain sen takia, että siellä on kylmempää kuin muualla maailmassa, jolloin keskus saadaan jäähdytettyä pienemmällä energiankulutuksella.

Uusi tapa elää ratkaisemattomuudessa

Jätekirjan loppusanoissa tutkijat kirjoittavat, että ”rajallisella maapallolla meidän on opittava uudenlainen tapa tuottaa ylijäämää, olla yhteydessä roskan ja toistemme kanssa, aivan uudenlainen tapa antaa jätteiden elää”.

– Kysymys on siitä, miten elää ratkaisemattomuuden kanssa. Miten elää sen kanssa, että on jätettä mutta ei olla kauhuissaan jätteestä ja ajatella, että se kaikki voidaan tehokkaasti käyttää, Turo-Kimmo Lehtonen selventää.

Ratkaisu ongelmaan on Lehtosen mukaan siinä, että hyväksymme elämisen jätteiden kanssa ja työstämme suhdettamme siihen, mitä muuta jäte voi olla kuin jätettä.

– Elämä jätteiden kanssa ei tyhjene hyödyn näkökulmaan eikä puhtauden näkökulmaan niin, että kaikki pitäisi siivota pois. Ei hyödyn vaan kanssaelämisen näkökulma, se mitä on opittu juustoista, jogurteista ja oluesta, että mikrobien kansa voidaan elää. Hyväksytään se prosessuaalisuus ja sosiaalinen hallitsemattomuus.

Tällaisen eettisen ja poliittisen asenteen olennaisena osana Lehtonen pitää myös kiertotaloutta. Osat kääntyvät vain toisin päin siten, että hyöty ei ole ensisijaista vaan varovaisuus, jonka osana on myös hyödyllisyys.

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jonne Renvall

Jarno Valkonen, Olli Pyyhtinen, Turo-Kimmo Lehtonen, Veera Kinnunen ja Heikki Huilaja: Tervetuloa jäteyhteiskuntaan!: Aineellisen ylijäämän kanssa eläminen. Vastapaino 2019.