Väitös

Keisarileikkauksella on pitkäaikaisvaikutuksia naisen lisääntymisterveyteen

Riitta Antila
Keisarileikkaus on yleisin synnytysopillinen toimenpide, jonka vuosittainen määrä maailmanlaajuisesti on miljoonia. Vaikka toimenpide on nykypäivänä yleensä turvallinen, liittyy siihen sekä välittömiä että myöhäisiä vaikutuksia naisen terveyteen. Lääketieteen lisensiaatti Riitta Antila tutki väitöskirjassaan keisarileikkauksessa tehtävän kohtuhaavan parantumista sekä sen vaikutusta naisen lisääntymisterveyteen.

Väitöskirjassa selvitettiin lisäksi, miten keisarileikattujen naisten seuraavat raskaudet ja synnytykset sujuvat.

Keisarileikkaus on potentiaalisesti sekä äidin että vastasyntyneen kannalta hengen pelastava toimenpide silloin, kun se tehdään oikeilla perusteilla. Keisarileikkausten määrä on kuitenkin maailmanlaajuisesti lisääntynyt lähes räjähdysmäisesti 1980-luvulta lähtien. Tähän ovat vaikuttaneet pitkälti myös ei-lääketieteelliset syyt. Joissakin maissa keisarileikkaukseen päätyy yli puolet kaikista synnyttäjistä. Suomessa keisarileikkausten indikaatiot ovat selkeät ja keisarileikkausten osuus kaikista synnytyksistä on pysynyt pitkään 16–17 prosentissa.

Välittömien leikkaukseen liittyvien komplikaatioiden lisäksi keisarileikkauksella on vaikutuksia myös naisen myöhempään lisääntymisterveyteen. Väitöskirjatyössään Antila tutki 401 keisarileikkauksella synnyttäneen naisen kohtuhaavan parantumista ultraäänitutkimuksella puolen vuoden kuluttua keisarileikkauksen jälkeen. Lähes puolella naisista todettiin kohdussa niin sanottu  arpipuutos. Arpipuutoksen riskiä lisää aikaisempien naiselle tehtyjen keisarileikkausten lukumäärä. Antila totesi tutkimuksessaan, että myös synnyttäjän ylipaino ja raskausdiabetes lisäävät arpipuutoksen esiintymistä.  

Tutkimuksessa selvitettiin arpipuutoksen merkitystä naisen myöhemmän terveyden kannalta.

- Iso osa arpipuutoksista on pieniä ja oireettomia, jolloin ne voi jättää huomioimatta, Antila kertoo.

Osalle naisista saattaa kuitenkin ilmaantua kuukautishäiriöitä arpipuutoksen seurauksena. Tutkimuksessa selvitettiin elektronisen kuukautispäiväkirjan avulla kuukautishäiriöiden esiintymistä vuoden kuluttua keisarileikkauksesta. Kuukautisten jälkeisestä tiputteluvuodosta kärsi 20 prosenttia naisista, joilla oli todettu arpipuutos. Myös yhdynnän jälkeistä veristä vuotoa esiintyi enemmän tässä ryhmässä.

- On ajateltu, että kuukautisverta kerääntyisi taskumaisen arpipuutoksen sisälle, josta se sitten valuisi ulos kuukautisten loppumisen jälkeen aiheuttaen vuotovaivoja. Tätä teoriaa ei ole tieteellisesti vahvistettu, mutta se kuulostaa järkeenkäyvältä.

Antilan tutkimuksessa selvitettiin myös, vaikuttaako kohdun arpipuutos naisen seuraavan raskauden ja synnytyksen kulkuun. Seuranta-aikana todettiin 91 uutta raskautta ja 72 synnytystä. Arpipuutos ei lisännyt keskenmenojen riskiä. Synnytyksen aikainen runsas (yli 1000 ml) verenvuoto oli yleisempää naisilla, joilla oli todettu kohdussa arpipuutos. Sen sijaan kohdunrepeämisiä tai istukan kiinnittymishäiriöitä ei tutkimusaineistossa todettu.

- Kaiken kaikkiaan, kohdun arpipuutoksesta huolimatta, synnytys oli turvallista sekä äidin että vastasyntyneen kannalta, Antila toteaa.  

Lääketieteen lisensiaatti Riitta Antila on kotoisin Lapualta. Hän on valmistunut lääkäriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2005 ja työskentelee naistentautien erikoislääkärinä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.

LL Riitta Antilan lääketieteen alaan kuuluva väitöskirja Cesarean scar defect, Prevalence, Risk Factors and Clinical Outcome tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 12.6.2020 kello 12 alkaen. Vastaväittäjänä toimii professori Oskari Heikinheimo Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii emeritaprofessori Johanna Mäenpää Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnasta.

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1557-3


Kuva: Elina Ylilehto