Käytännönläheisiä kursseja, talven pimeyttä ja supermarketteja – kenialaiset opiskelijat aloittivat elämänsä Tampereella
Miltä tuntuu aloittaa uusi elämänvaihe toisella puolella maapalloa? Viime marraskuussa 25 kenialaista saapui harmaaseen ja koleaan Suomeen aloittamaan sairaanhoitajaopinnot Tampereen ammattikorkeakoulussa. Mukanaan heillä oli rutkasti intoa ja motivaatiota saada kaikki irti opinnoistaan.
Kyseessä on todennäköisesti ensimmäinen kerta suomalaisen koulutusviennin historiassa, kun kokonainen opiskelijaryhmä tulee Suomeen opiskelemaan kokonaisen tutkinnon. Heidän opintonsa maksaa kenialainen Elgeyo-Marakwetin maakunta.
Sharon Cheruiyotille, Hosea Barkongalle ja Brenda Jemutaille terveysalan opinnot olivat haaveissa jo ennen kuin he kuulivat TAMKin ja Elegyo-Marakwetin yhteistyöhankkeesta.
– Halusin todella paljon sairaanhoitajaksi. Kun mahdollisuus opiskella sairaanhoitoa Suomessa aukesi, tartuin siihen heti, Jemutai kuvailee.
Ennen yhteistyöhanketta kolmikko ei tiennyt Suomesta paljoakaan – he olivat vain ohimennen kuulleet kylmästä maasta kaukana pohjoisessa. Kun tulevat opiskelijat sitten ryhtyivät etsimään Suomesta tietoa internetistä, he olivat todella vaikuttuneita lukemastaan.
– Suomi oli juuri sellainen paikka, josta olin aina haaveillut: maa, jossa on sekä hyvä koulutus että terveydenhoitojärjestelmä, Cheruyiot toteaa.
Ryhmän opinnot alkoivat koronapandemian vuoksi verkon välityksellä Keniasta käsin. Tiukkojen turvatoimien avulla he pääsivät kuitenkin marraskuussa siirtymään Tampereelle. Karanteeniajan jälkeen ryhmä on opiskellut suomalaisten sairaanhoitajaopiskelijoiden tavoin osin etänä, osin TAMKin kampuksella pienissä ryhmissä.
Kansainväliset opiskelijat ovat yksi ratkaisu Suomen sairaanhoitajapulaan
TAMKin lehtori Katja Varamäki oli mukana Keniassa neuvottelemassa yhteistyöstä. Hän kuvailee, että kenialaisella terveydenhoidolla on tarvetta koulutetulle työvoimalle, mutta toistaiseksi kovin pienet resurssit palkata nuoria sairaanhoitajia. Sama tilanne on monella muullakin sektorilla, ja nuorisotyöttömyys onkin Keniassa suuri ongelma. Maan talous on kuitenkin kovassa kasvussa ja kehityksessä, joten tilanne saattaa muuttua jo lähitulevaisuudessa.
Moni kenialaisen sairaanhoitajaryhmän opiskelijoista suunnittelee jäävänsä valmistumisen jälkeen ainakin joksikin aikaa töihin Suomeen tai muualle Eurooppaan. Tämä on todella hyvä uutinen suomalaiselle terveydenhoitoalalle, josta uhkaavat käsiparit loppua väestön vanhetessa.
– Terveydenhuollossa on suuri työvoimapula, johon haemme ratkaisuja myös koulutuksen puolella. Tämä on yksi tapa, Varamäki toteaa.
Kenialaiset sairaanhoitajaopiskelijat ehtivät jo tutkinto-opintojensa aikana aloittaa Suomeen integroitumisen. Heidän opintoihinsa kuuluu suomen kielen kursseja, ja moni opiskelija suunnittelee hakevansa kesätöitä Suomesta. Epidemiatilanteen hellittäessä he pääsevät toivottavasti myös tutustumaan entistä paremmin suomalaisiin opiskelijoihin.
– Kun opiskelijat kouluttautuvat täällä, he pääsevät jo opintojen aikana suomalaiseen systeemiin sisälle, Varamäki kiteyttää.
Hosea Barkonga kertoo olevansa opiskelutovereidensa kanssa todella motivoitunut opiskelemaan suomen kieltä. Hän kertoo ilahtuneensa siitä, ettei kieli ollutkaan niin vaikea, kuin moni etukäteen varoitteli.
– Suomea ja swahilia yhdistää se, että sanat lausutaan ja kirjoitetaan samalla tavalla, hän kertoo.
Opiskelijat ihastuivat uuteen kotikaupunkiinsa
Sharon Cheruiyot, Hosea Barkonga ja Brenda Jemutai kertovat olevansa todella tyytyväisiä opintoihinsa Suomessa. Kiitosta saavat TAMKin käytännönläheiset kurssit ja taitavat opettajat.
– Käytännönläheisyys saa sisäistämään opetetun asian paremmin, kun pääsemme konkreettisesti kokeilemaan sitä. Se myös opettaa, millaista tuleva työ terveydenhuollossa oikeasti on, Jemutai pohtii.
Katja Varamäki korostaa, että myös TAMKin opettajat pääsevät oppimaan uutta työskennellessään kansainvälisten opiskelijoiden kanssa.
– Emme me ajattele sitä vain niin, että me myymme heille suomalaisen koulutuksen, vaan tämä on myös meille mahdollisuus oppia toisen maan terveydenhuollosta ja koulutuksesta, Varamäki toteaa.
Tampereelle muutettuaan kenialaiset opiskelijat ovat kohdanneet monia yllätyksiä. He kiittelevät erityisesti avuliaita kaupunkilaisia ja kaupungin organisoituneisuutta: bussit kulkevat aikataulussa, katukuva on siisti ja moneen arjen toimintoon löytyy hyvin toimiva sähköinen järjestelmä.
Kahta asiaa opiskelijat kertovat kuitenkin kaipaavansa kotimaastaan: auringonvaloa ja ruokaa. Kotonaan moni opiskelijoista on tottunut saamaan raaka-aineensa suoraan maatiloilta. Täällä he ovat kuitenkin joutuneet tottumaan supermarketteihin ja valmiiksi käsiteltyihin ja pakattuihin raaka-aineisiin.
– Jos esimerkiksi haluan syödä kanaa täällä, menen kaupan kylmäosastolle. Kotona sen sijaan menisin maatilalle hakemaan elävän kanan, Cheruiyot kuvailee.
Kaiken kaikkiaan kolmikko on kuitenkin kiitollinen mahdollisuudestaan opiskella Suomessa ja innoissaan tutustumassa uuteen kulttuuriin entistä syvemmin.
– Suomessa voin saada kaiken haluamani – hyvän koulutuksen, hyvän työpaikan ja mukavia ihmisiä ympärilleni. Voisin nähdä asuvani täällä tulevaisuudessa, Barkonga toteaa.
