Hyppää pääsisältöön

Katse virtuaalitodellisuudessa ei vastaa aitoa katsekontaktia

Julkaistu 22.6.2020
Tampereen yliopisto
VR
Virtuaalitodellisuusteknologia on kehittynyt huimaa vauhtia viime vuosina ja se on mahdollistanut aivan uudenlaisia virtuaalisia elämyksiä. Tampereen yliopistossa tehdyssä tuoreessa tutkimuksessa havaittiin, että katsekontakti ei kuitenkaan herätä samanlaisia fysiologisia reaktioita virtuaalitodellisuudessa kuin luonnollisessa vuorovaikutuksessa.

Virtuaalitodellisuusteknologian kehityksen ansiosta esimerkiksi pelaajat voivat kokea olevansa todella läsnä verkkopelien virtuaalisissa maailmoissa. Kanssakäyminen muiden pelaajien kanssa voi olla hyvin luonnollista, koska virtuaalitodellisuudessa kommunikointi voi tukeutua luonnollisiin eleisiin, kuten käsien ja silmien liikkeisiin. Aivan tosielämää vastaavia reaktioita ei kuitenkaan koeta: virtuaalimaailmassa näytetyt eleet eivät tuoreen tutkimuksen mukaan herätä samanlaisia automaattisia reaktioita kuin eleet luonnollisessa tilanteessa.

Tampereen yliopiston tutkijat tarkastelivat fysiologisia reaktioita katsekontaktiin kahdessa erilaisessa vuorovaikutustilanteessa. Toisessa tilanteessa tutkittavat olivat kasvotusten toisen henkilön kanssa ja toisessa tilanteessa tämän henkilön ohjaaman virtuaalisen hahmon kanssa virtuaalitodellisuudessa. Tutkimuksessa verrattiin suoraan kohti suunnatun katseen eli katsekontaktin ja sivuun käännetyn katseen vaikutuksia ihon sähkönjohtavuuteen ja sydämen sykkeeseen. Mitatut fysiologiset vasteet heijastavat muun muassa autonomisen hermoston aktiivisuutta ja tunnereaktion virittävyyttä.

Kuten aiemmissa tutkimuksissa, katsekontakti luonnollisen vuorovaikutustilanteen aikana herätti tutkittavissa voimakkaita fysiologisia vasteita. Kohti katsovat kasvot lisäsivät ihon sähkönjohtavuutta ja aiheuttivat sydämen sykkeen hetkellistä hidastumista. Tämä viittaa siihen, että tutkittavien tarkkaavuus kohdistui voimakkaasti kohti katsoviin kasvoihin ja katsekontakti lisäsi heidän fysiologista virittyneisyyttään. Virtuaalitodellisuudessa katsekontaktilla ei kuitenkaan ollut vaikutuksia näihin fysiologisiin vasteisiin – tutkittavat reagoivat samalla tavalla riippumatta siitä, katsoiko virtuaalinen hahmo heitä kohti vai ei.

– Tulokset osoittavat, että katsekontakti virtuaalisen hahmon kanssa ei vastaa todellista katsekontaktia. Virtuaaliset hahmot eivät siis herätä kehossamme samanlaisia reaktioita kuin aito ihminen, ja tämän takia kanssakäyminen virtuaalitodellisuudessa ei tunnu samalta kuin oikea vuorovaikutus, tutkijatohtori Aleksi Syrjämäki informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnasta kertoo.

Tutkijat pohtivat, voisivatko erot reaktioissa liittyä virtuaalisten hahmojen ulkonäköön. Jos hahmot eivät ole yhtä elävän näköisiä kuin oikeat ihmiset, ne saattavat herättää vaimeampia reaktioita. Teknologian kehitys saattaa siis tulevaisuudessa tehdä virtuaalisesta katsekontaktista nykyistä virittävämpää.

– Vaikka virtuaalitodellisuusteknologia onkin nykyään hyvin vaikuttavaa, on siinä kuitenkin vielä kehittämisen varaa, jatkaa Syrjämäki.

– Aidonoloisten reaktioiden viriäminen virtuaalitodellisuudessa voisi tehdä siitä entistäkin voimakkaamman kokemuksen. Se voisi tehdä viihteestä innostavampaa, mutta ennen kaikkea se auttaisi meitä kokemaan yhteyttä muihin ihmisiin virtuaalitodellisuuden välityksellä.

Tutustu tutkimukseen:

Syrjämäki, A. H., Isokoski, P., Surakka, V., Pasanen, T. P., & Hietanen, J. K. (2020). Eye contact in virtual reality – A psychophysiological study. Computers in Human Behavior. https://doi.org/10.1016/j.chb.2020.106454

Yhteystiedot:
tutkijatohtori Aleksi Syrjämäki, puh. 050 477 3784, aleksi.syrjamaki [at] tuni.fi (aleksi[dot]syrjamaki[at]tuni[dot]fi)