Bruun kytkee tutkimuksessaan turvallisuuden ranskalaisen filosofin Michel Foucault’n lanseeraamaan biopolitiikkaan.
Biopolitiikalla, jonka voi suomentaa ”elämän politiikaksi”, tarkoitetaan käsitteen yleisimmän tulkinnan mukaan pyrkimystä muovata, voimistaa, hyödyntää ja ohjailla ihmisten kykyjä ja ominaisuuksia tavoitteena jotain, mikä katsotaan erilaisten toimijatahojen ja varsinkin auktoriteettien näkemyksissä kunakin ajankohtana parempana, edistyneempänä ja tavoittelemisen arvoisena. Biopolitiikka toimii Bruunin tutkimuksessa turvallisuuden ja turvallisuuspuheen tulkinnan välineenä, eli hän ottaa turvallisuuden tarkasteltavaksi elämän politiikan käsittein.
Käyttämällä hyväksi turvallisuuden varaan rakentuneita ja rakennettuja mielikuvia sen fundamentaalisen tärkeästä asemasta arvojen arvona, voidaan turvallisuuteen vetoamalla edistää monia biopoliittisia ja siihen kytkeytyviä hyvinvointiin, politiikkaan, valtasuhteisiin ja niiden pysyvyyteen liittyviä pyrkimyksiä. Turvallisuutta tarvitaan tämän toiminnan, hallinnan (government), onnistumiseksi. Hallinnalla on selvät päämäärät, jotka tosin saattavat muuttua, kun ympäröivä yhteiskunta muuttuu. Turvallisuus ja turvallisuuteen vetoaminen voi siten toimia hallinnan apuvälineenä, ”työkaluna”.
Tutkimuksessa analysoidaan turvallisuuspuhetta käyttäen aineistona pääosin virallisluonteista tekstimateriaalia, joka on koostunut lakiteksteistä, hallituksen esityksistä, valiokuntien lausunnoista sekä julkisen vallan toimesta laadituista turvallisuussuunnitelmista ja -ohjelmista. Teksteihin sovellettu kriittinen kielenkäytön (diskurssin) tutkimus auttaa huomaamaan, millainen mahti ja vaikuttavuus asioiden esittämistapaan liittyvillä elementeillä voi olla silloin, kun pyritään erilaisiin tavoitteisiin.
Mitä hyötyä tai merkitystä tämänkaltaisella turvallisuuteen kohdistuvalla tutkimuksella ja lähestymistavalla voisi olla?
— Kysymykseen on tuskin olemassa sellaista vastausta, jonka jokainen hyväksyisi, sillä käsitykset siitä, mikä on ”hyödyllistä” tutkimusta, saattavat mennä pahasti ristiin. Itse näkisin hyötynä sen, että tietoisuutemme sosiaalisesta ympäristöstämme ja siinä vallitsevista hegemonioista, valtasuhteista ja vaikuttamistavoista lisääntyy, Bruun sanoo.
— Esimerkiksi nykyään lukijalta peräänkuulutettua mediakriittisyyttä ajatellen tällainen tietoisuus on tarpeellista. Kun meitä ympäröivää maailmaa ja kielenkäyttöä sen rakentajana lähestytään kriittisen diskurssintutkimuksen keinoin, voidaan diskurssien sosiaalinen ulottuvuus, voima ja valta saada näkyväksi.
Turvallisuuspuheen suhteen tutkimuksen yhtenä tavoitteena on tehdä näkyväksi sellaista, mikä jäisi ehkä muuten huomaamatta. Biopolitiikan käsitteiden kautta tulkittu kielenkäytön analyysi antaa mahdollisuuden huomata näitä taustalla tai kätkettynä olevia puolia asioista.
— Tutkimuksen hyöty yksittäistä kansalaista ajatelleen on silloin se, että hän pystyy suhtautumaan esimerkiksi valtaapitävien informaatioon asiallisella kriittisyydellä, kuten kaltaisissamme liberaalidemokratioissa kansalaiselta voidaan odottaa, Bruun huomauttaa.
VTM Kari Bruunin sosiologian alaan kuuluva väitöskirja Turvallisuus, turvallisuuspuhe ja hallinta. Sosiologinen tutkimus turvallisuudesta hallinnan työkaluna tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 10.12.2021 klo 12 alkaen. Paikkana on Linna-rakennuksen auditorio K103, Kalevantie 5, Tampere. Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Janne Autto Lapin yliopistosta ja kustoksena apulaisprofessori Olli Pyyhtinen yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.
Uusimman koronalinjauksen mukaan kaikkien yliopistoyhteisön ulkopuolisten tulee esittää väitöstilaisuuteen saapuessaan koronapassi ja henkilöllisyystodistus. Yliopiston henkilökunnan on esitettävä henkilökortti ja opiskelijoiden opiskelijakortti.
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2197-0
Kuva: Pekka Bruun