Kansalaispaneeli tarvitsee paremman yhteyden päätöksentekoon

Tampereen yliopistossa testataan malleja, joilla kansalaisten suora osallistuminen esimerkiksi kansalaispaneeleissa voitaisiin vakiinnuttaa osaksi suomalaista demokratiaa. 

Kansalaisosallistamisen vahvistamiseksi tarvitaan tutkijoiden mukaan pysyviä ja vaalidemokratiaan selkeästi kiinnittyviä malleja.

Tampereen yliopiston valtio-opin professori Kaisa Herne kirjoitti hiljattain MustRead-artikkelissaan, että hyvin järjestetty tutkimukseen perustuva osallistaminen tarjoaa keinon vahvistaa osallisuutta ja sitä kautta suomalaista demokraattista järjestelmää. Uusi STRONG-tutkimuskonsortio esittää ratkaisuksi deliberatiivisia eli puntaroivia kansalaispaneeleja. 

Kansalaispaneeli on niin sanottu demokraattinen innovaatio. STRONG-hankkeessa mukana olevat Åbo Akademi ja Tampereen yliopisto ovat aiemmin tutkineet yhdessä tapaa, jossa satunnaisotoksella valitut osallistujat keskustelivat viikonlopun ajan eduskunnalle jätetyistä kansalaisaloitteista. 

Suoraa osallistumista vaalien välillä

Paneeliin järjestäminen ei Herneen mukaan riitä, vaan aito demokraattinen vaikuttaminen tarvitsee institutionaalisen yhteyden valtuustoihin ja valtakunnan tasolla eduskuntaan. Kansalainen tulee oikeasti kuulluksi, ja paneelissa pohditut näkemykset välittyvät varmemmin poliittiseen päätöksentekoon. Tieto, jota poliitikot saavat osallistujien näkemyksistä, on moderoidun paneelityöskentelyn ansiosta harkittua.

– Paneeli ei saa tarkoittaa osallistujilleen näennäisvaikuttamista. Kansalaisille on tärkeää, että harkitulla pohdinnalla on vaikutusta. Demokratian kannalta paneelit mahdollistavat kansalaisten suoran osallistumisen vaalien välillä, professori Herne toteaa. 

STORNG-tutkimuskonsortio rakentuu siten, että kolme tutkimuskokonaisuutta kartoittaa ensin kansalaisosallistamisen nykytilan, ongelmat ja sopivat keinot tavoittaa aliedustettuja ryhmiä. Professori Herne johtaa Tampereen yliopiston tutkimuskokonaisuutta, jossa pilotoidaan tiedon pohjalta lupaavimmat kansalaispaneelimallit institutionaalista käyttöä varten. 

Åbo Akademin johtama STRONG-konsortio sai loppuvuodesta 2024 Strategisen tutkimuksen neuvostolta (STN) kolmivuotisen rahoituksen, joka voi väliarvioinnin jälkeen jatkua toiset vielä kolme vuotta. Mukana ovat Tampereen yliopiston lisäksi Vaasan yliopisto sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Tutkimusta tehdään monitieteisesti. Asiantuntijat edustavat valtio-oppia, hallintotiedettä, terveys- ja politiikkajärjestelmiä, julkisoikeutta sekä antropologiaa. 

Kansalaispaneelit ovat jääneet tuntemattomiksi

Kansalaisaloitejärjestelmän tarkoituksena on vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa ja tuoda kansalaiset vaikuttamaan yhteiskunnan kehittämiseen. Professori Herne sanoo, että varsinaista lainsäädäntöä aloitteet tuottavat vain vähän ja usein aloite hylätään. 

– Hylkäystä perustellaan nykyisin yhä useammin sillä, ettei asia ole hallitusohjelmassa, jolloin sitä ei voida toteuttaa. Tavallaan olemme silloin vastoin kansalaisaloitejärjestelmän ajatusta, jos ohjelmaan kirjaamattomia ei voida toteuttaa. 

Tutkijat ovat esittäneet kansalaispaneeleista hyviä kokemuksia, mutta ne ovat kokeiluluontoisuutensa vuoksi jääneet varsin tuntemattomiksi valtaosalle väestössä. Pisimmälle on edennyt kunnallishallinto, jossa kuntalaisia kuullaan esimerkiksi osallistavassa budjetoinnissa ja asuinympäristön kehittämisessä.

– Kuntatasollakin kenttä on lopulta aika pirstaleinen, kun kunnat vastaavat itse omista demokratiainnovaatioistaan. Kansalaiset eivät kovin hyvin hahmota eri tapojen muodostamaa kenttää, Herne sanoo.

– Yhtymäkohdat vaalidemokratian instituutioihin, valtuustoihin, ovat kunnissa ja alueillakin kehittymättömiä. 

Osallistaminen voi loiventaa kuilua poliitikkojen ja kansalaisten välillä

Suomen demokratian tilan professori Herne näkee kansainvälisessä vertailussa vahvana. Hän viittaa siihen, että suurin osa maailman väestöstä elää autoritaarisissa järjestelmissä – ja vähemmistö demokratioissa.

– Suomessa kansalaiset esimerkiksi luottavat korkeasti demokraattisiin instituutioihin. Kunta-, alue- ja europarlamenttivaaleissa äänestysaktiivisuus on silti huomattavan matala, mikä on huolestuttavaa. 

Mielenkiintoisena ilmiönä Herne pitää alhaista kansalaispätevyyden tunnetta, josta suomalaiset kertovat kyselyissä. Käsitteellä tarkoitetaan tunnetta siitä, että henkilö osaa ja pystyy vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon. Se on professorin mielestä erikoista, sillä Suomi on koulutustasovertailujen notkahduksista huolimatta korkeasti koulutettu kansakunta. 

Kansalaispaneeleilla professori näkee rajoja loiventavan vaikutuksen poliittisessa järjestelmässä. 

– Kun ajatellaan demokratiaa kokonaisuutena, pidän arvokkaana sitä, että Suomessa ei synny syvää kuilua poliittisten päättäjien ja kansalaisten välille. Kansalaisten osallistaminen on yksi tapa pienentää eroa.

Lue myös:

Kaisa Herne, Kansalaisten suora osallistuminen – vajaakäytössä oleva demokratian piristysruiske (MustRead/Akatemia)