Kalajoen kahakka tuotti menetelmäpaketin hetkiin, joissa ilmiöt muuttavat suuntaa
Juho Saarella oli perjantaiaamupäivät vapaita ennen iltapäivän kokouksia 2010-luvun loppupuolella, kun hän toimi eri tehtävissä valtioneuvostossa. Hän alkoi käydä Kansallisarkistossa lävitse arkistomappeja. Muun ohella Saari perehtyi vastikään salassapidosta vapautuneisiin Kalajoen kahakan asiakirjoihin.
Kalajoen kahakkaa kutsutaan myös kapinaksi osallisten saatua käräjäoikeudessa kapinatuomioita. Markkinatanssiväen ja poliisin välinen kahakka kesti noin 10 minuuttia Kalajoen nuorisoseurantalolla lokakuussa 1953.
– Tapahtui historiallinen sattuma. Kun rikospoliisikeskus tutki niin perusteellisesti niin kuin tutki ja paikallinen tuomioistuin tuomitsi kuin tuomitsi, kahakka tuotti hienon mikrososiologisen aineiston, sosiaali- ja terveyspolitikan professori Saari kertoo.
Oikeus tulkitsi poliisin vastustuksen kollektiiviseksi ryhmätoiminnaksi eli kapinaksi ja tuomitsi joukon miehiä vankeuteen.
Syksyllä ilmestyneessä kirjassaan Kalajoen kahakka (404 sivua, SKS 2022) professori, yhteiskuntatieteiden tiedekunnan dekaani Juho Saari käy läpi, mitä markkinatanssien tauolla tapahtui – ja mitä päälle katsoen tavanomaisesta hetkestä seurasi. Tutkimuksensa lähteinä Saari käytti oikeudenkäyntiasiakirjoja, muita arkistoaineistoja, lehdistöaineistoa sekä muistitietoa.
Historiallinen mikrososiologia kohdistuu kasautuviin tapahtumaketjuihin
Alun perin Saari aikoi selvittää, miksi Suomessa otettiin viimeisen kerran spontaanin kahakan vuoksi käyttöön kapinalainsäädäntö.
– Minua kiinnostaa yhteiskunnallisena ilmiönä, miten esivalta ja kansalaiset kahakoivat erilaisissa nuorisoseuroissa 1950-luvulla. Tutkimus kasvoi nopeasti kokonaisuudeksi, jossa olin kiinnostunut pienten historiallisten tapahtumien analyysistä ja metodeista. Kalajoen kapina muuttui tapaustutkimukseksi sitä varten.
Samalla Saaren kirja on laaja tutkielma historiallisen mikrososiologian mahdollisuuksista. Historiallinen mikrososiologia mikrohistorian ja sosiologian rajapinnassa tutkii historiallisten aineistojen avulla pieniä tapahtumaketjuja sosiologisten menetelmien avulla.
Näin tutkittaessa 1950-luku lähenee ajallisesti rajaa, jota historiallisen mikrososiologian keinoin voidaan vielä lähestyä. Huomio kiinnittyy kasautuvan tapahtumaketjun rakenteeseen eli siihen, miten aikaisemmilla tapahtumilla voi selittää seuraavia tapahtumia.
– 1950-luvun yhteisöt ovat jo melko moderneja, jolloin sosiologinen ja sosiaali- ja terveyspoliittinen ymmärrys ilmiöstä on tutkimuksellisesti perusteltua. Tutkimusajalta on säilynyt myös runsaasti aineistoja, Saari kertoo.
Saaren mukaan tapahtumaketjujen analyysi soveltuu myös sosiaalipoliittisten reformien tutkimiseen. Lisäksi Saari on tarkastellut talouspolitiikan Korpilammen hengen muodostumista ja yhdessä professori Tapio Bergholmin kanssa ammattiyhdistysliikkeen eheyttämistä.
– Ay-liikkeen eheytystä 60-luvun lopulla ei voi selittää sosiologisten muuttujien keskinäissuhteilla, eikä se oikein sovi etnografiseksi tapaustutkimukseksi. Tuolloin sattui yhteensä kahdeksan tapahtumaa, jotka seuraavat toisiaan ja johtavat hajautuneen palkansaajaliikkeen eheytymiseen SAK:ksi, Saari toteaa.
Paikallinen elämäntapa rikkoi yhteiskunnan odotukset
Poliisin huomio oli jo valmiiksi Kalajoella, vaikka Saaren mukaan pitäjä ei erottunut taustoiltaan muusta Pohjanmaasta. Elämä oli varsin niukkaa ja rikollisuutta esiintyi jonkin verran. Poliisille yhteisöjen valvonta oli tuolloin arkipäiväistä työtä.
Saari esittää kolme syytä Kalajoen erityistarkkailulle. Kalajokiset harjoittivat perinteisesti jokeen kutemaan nousevan siian lippoamista, mikä oli uuden lain vastaista. Toiseksi valvonta kohdistui suuriin Kalajoen markkinoihin, joilla poliisi tarkkaili muun muassa päihtyneitä ja epämääräistä kauppaa. Lokakuun iltana virkavalta valvoi myös markkinatansseja nuorisoseurantalolla, joka oli täynnä väkeä.
– Kalajokiseen kulttuuriin oli kuulunut se, ettei paikallinen poliisi mene nuorisoseurantaloon sisälle, vaan valvonnan hoitavat seuran omat järjestysmiehet. Nyt ’lentävät’ eli liikkuvan poliisin konstaapelit Oulusta menivät seurantalolle ja kehottivat päihtynyttä miestä poistumaan. Miehen uhmatessa käskyä poliisi päätti viedä tämän putkaan, mutta paikalliset eivät hyväksyneet tekoa ja vapauttivat miehen.
Kahakan loppuminuuteilla joukkio nosti poliisiauton perää estäen poliisia poistumasta. Kun auton perä laskettiin, kahakka päättyi.
Kalajoen kapinaa käsiteltiin lopulta korkeimmassa oikeudessa asti. Ylemmät oikeusasteet lievensivät alioikeuden tuomiota. Presidentti Kekkonen armahti ainakin yhden tuomitun. Arvioitaessa oliko kahakointi kapinaa, selvitettiin myös, liittyikö tapahtumiin poliittista motiivia.
– Paikallisten mielestä moite kohdistui liikkuvan poliisin ja lääninpoliisin toimintatapoihin. Poliisin mielestä taas kalajokisten elämä oli lainvastaista, jonka he sanoivat olevan välillä ’aivan alkeellista’.
– Paikkakunnan tapahtumia selvitellyt suojelupoliisi totesi erikseen, ettei kapinassa ollut poliittista sävyä, vaan se aiheutui paikkakuntaan juurtuneesta kurittomuudesta, jota sitten jotkut paikalliset poliitikot lietsoivat.
Saaren tutkimus jatkuu suon raivauksen historialla
Tutkimus oli Saarelle (s. 1967) tutkimusmenetelmien oppimisen kannalta antoisa, mutta yhtä lailla se oli kalajokiselle matka omaan historiaan.
– Vaikka perhettäni ei ollut välittömästi kapinassa mukana, isäni ja äitini suvut elivät sitä aikaa. Kiinnitin huomiota siihen, kuinka asiat ovat jo aika etäällä 2020-luvusta. Toisaalta me olemme samoja kalajokisia kuin kahakassa mukana olleet, Saari miettii.
Professori Saari kannustaa valitsemaan tutkimuskohteeksi kasautuvia tapahtumasarjoja, joissa lyhyessä ajassa tapahtuu paljon asioita, sillä niissä hetkissä tapahtumien kasaantuessa ilmiöt muuttavat suuntaansa. Kalajoella yksi ilta muutti Saaren mukaan pitäjän kehitystä.
Kun aineistopäivinä Saari hyödynsi kokoustaukoja Helsingissä, kirjan teksti on valmistunut loma-aikoina. ”Ihmisen on hyvä harrastaa, kun työtyöt on ensin tehty”, hän ajattelee. Dekaani Saari kirjoittaa suomalaisen yhteiskunnan lähihistoriasta trilogian. Vuonna 2020 julkaistua Kyllikin Saaren murhaa käsittelevää ja nyt ilmestynyttä Kalajoen kahakkaa seuraa aiheena suon raivaus. Saari tutkii, miten 1950-luvulla heräsi ajatus siitä, että sodissa Karjalassa menetetty peltomaa kaivetaan Suomen suosta esiin.
Saari alustaa uudessa SOC Tiedekahvilassa 19.1.
SOC Tiedekahvila on uusi tapahtuma, jossa keskustellaan tieteestä ja tutkimuksesta monelta eri kantilta. Tiedekahvilassa yhteiskuntatieteiden tiedekunnan väki tai heidän kutsumansa vieraat alustavat eri aiheista, esittelevät tutkimushankkeitaan ja julkaisujaan. Tiedekahvilan aloituksessa Juho Saari alustaa Kalajoen kahakasta ja Kyllikki Saaren murhasta pohtien, mitä annettavaa historiallisella mikrososiologialla on 1950-luvun historian tutkimukseen?
Tilaisuus 19.1. klo 14 Keskustakampuksen Lyhdyssä (Kalevantie 4) maksuton ja avoin kaikille kiinnostuneille.
Lue SOC Tiedekahvilasta tapahtumakalerista
Teksti: Mikko Korhonen
Kuva: Mikko Ovaska / Roihu
Kustantajan kirjatiedote
Teos on luettavissa myös avoimesti oa.finlit.fi -sivustolla
Juho Saari, Kalajoen kahakka – Viimeinen kansankapina 1953. Historiallinen Arkisto 152. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2022.
