Tutkimus

Kaivosalan yhteiskuntavastuun raportointi puutteellista

Anna-Aurora Kork/ Kuva: Jonne Renvall
Anna-Aurora Kork tutki suomalaisten kaivosalan yritysten raportointia osana laajaa eurooppalaista tutkimusta, joka selvitti avoimuuden ja läpinäkyvyyden toteutumista EU-maiden kaivosteollisuudessa.
Laaja eurooppalainen tutkimus yritysraportoinnista paljastaa, että kaivosalalla ei yhteiskuntavastuullisuus toteudu kaikilta osin EU-direktiivin edellyttämässä muodossa.

– Tämän tutkimusaineiston valossa yhteiskuntavastuullisuuden raportointi on riittämätöntä tai tietotarpeiden täyttäminen ainakin vaikeaa. Jos lain edellyttämien raporttien löytäminen on vaikeaa ihmiselle, joka tekee työkseen tutkimusta, niin mitä se voi olla tavalliselle kansalaiselle, joka on kiinnostunut näistä asioista, hämmästelee tutkijatohtori Anna-Aurora Kork.

Anna-Aurora Kork ja professori Eija Vinnari Tampereen ylipistosta olivat ainoina suomalaisina tutkijoina mukana yhteiseurooppalaisessa Star-kollektiivin selvityksessä, jonka kohteena olivat EU-maiden kaivosteollisuuden raportointikäytännöt. Mukana oli kaikkiaan 38 yliopistotutkijaa 23 Euroopan unionin maasta.

Tutkimuksen tavoitteena oli etsiä kaivannaisteollisuutta harjoittavien yritysten viranomaisille suorittamien maksujen raportit, jotka tunnetaan englanniksi nimellä Reports on Payments to Governments. Analysoitavaksi saatiin kaikkiaan 245 raporttia 19 eri EU-maasta vuosilta 2015–2018.

Brittitutkijoiden johtama tutkimushanke on jatkoa aiemmille tutkimuksille, jotka koskevat EU:n avoimuusdirektiivin säännösten saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Julkisten raporttien etsinnästä tuli vaativa tehtävä

EU-direktiivin mukaisen yritysraportoinnin tavoitteena on lisätä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä sekä edistää yritysten yhteiskunnallista tilivelvollisuutta.

Anna-Aurora Kork kuvailee suomalaisyritysten maksuraporttien jäljitystä yllättävän haastavaksi ja vaativaksi työksi. Aluksi piti selvittää ylipäätään, mihin suomalaiseen lakiin raportointia koskeva EU-direktiivi oli implementoitu. Löytyi ”Laki kaivannaisteollisuutta ja puunkorjuuta aarniometsissä harjoittavien yritysten viranomaisille suorittamien maksujen julkistamisesta”.

Paljastui, että englanninkielinen sana ”Report on Payments to Governments” oli käännetty suomeksi muotoon ”vuosiselvitys”.

– Voit kuvitella, että jos lähden kyselemään kaivosyrityksistä, että miten teillä on vuosiselvitykset raportoitu, niin ei varmaan saa sitä vastausta, mitä haettiin, Kork sanoo.

Kork laittoi kestävän kaivostoiminnan verkostolle kyselyn, tietäisikö siellä joku tarkemmin vuosiselvitysten raportoinnista. Sieltä tarjottiin vastaukseksi yhteisöveroraporttia ja kerrottiin, ettei Suomessa ole käytössä kaivosveroa. Kysymystä vuosiselvityksestä ei siis ymmärretty lainkaan EU-direktiivin tarkoittamalla tavalla.

Vuosiselvityksen raportointivaatimus on rajattu vain suuriin yrityksiin, jotka ovat yleisen edun kannalta merkittäviä. Niiden liikevaihdon pitää olla vähintään 40 miljoonaa euroa vuodessa ja taseen loppusumman vähintään 20 miljoonaa euroa. Työntekijöitä pitää olla keskimäärin 250. Yhtiömuotona pitää olla osakeyhtiö. Suomessa kuitenkin pieniä toimijoita on huomattavasti enemmän kuin suuria yrityksiä.

Ongelmia selvitystyölle aiheutui siitäkin, että raportointi pitää antaa siihen maahan, jossa yritykset toimivat, mutta tämä ei koske tytäryrityksiä. Suomesta soveltamisehtoja täyttäviä suuryrityksiä löytyi kuusi, mutta niiden omistussuhteet olivat usein monimutkaisia. Joukosta löytyi myös kanadalaisia ja ruotsalaisia yhtiöitä.

– Vaikka ne kaivavat maata täällä Suomessa, niin raportointi suomalaisille viranomaisille ei niitä koske, jos taloudelliset ehdot eivät täyty, niiden omistus on EU:n ulkopuolella tai emoyritys on toisen EU jäsenvaltion lainsäädännön alainen, mikä hankaloittaa vuosiselvitysten löytämistä Kork sanoo.

Tutkimuskohteeksi valikoitui lopulta vain kolme suomalaisyritystä. Kun Kork sai oikeat yritykset hanskaansa, seurasi vaihe, jossa piti löytää niiden vuosiselvitykset. Helposti niitä ei löytynyt edes Patentti- ja rekisterihallituksen arkistosta, johon ne lain mukaan pitää rekisteröidä.

– Ensin oli vaikea tunnistaa niitä keskeisiä toimijoita, joita tämä raportointivelvollisuus koskee. Kun ne tunnisti, niin sen lopullisen tiedon saaminenkin sieltä oli vaikeaa.

Kork oli yhteydessä kaivosalan toimijoihin sähköpostitse ja kysyi heiltä tietoa suoraan. Yritykset olivat Korkin mukaan avuliaita ja tietoakin löytyi. Kysymyksiä jäi silti ilmaan.

– EU-direktiivissä on se ajatus, että pystyttäisiin seuraamaan läpinäkyvyyden toteutumista ja yritysten tilivelvollisuutta, joiden toimintaa tuetaan yhteisistä varoista. Kyllä se niiden vastuullisuus näytti tämän aineiston valossa hyvin kyseenalaiselta, Kork sanoo.

Lain henki toteutuu huonosti

Tutkimuksen tulokset jättivät paljonkin pohdittavaa. Anna-Aurora Kork hämmästelee sitä, miten helposti yritykset pystyvät kiertämään EU-lainsäädäntöä yritysjärjestelyin.

– Yritys voi sijoittaa pääkonttorinsa johonkin toiseen maahan, vaikka se kaivaisi meidän maassamme meidän maatamme. Miten me pystymme kansalaisina valvomaan sen toiminnan vastuullisuutta? Aika vaikeaksi menee, kun tiedon saamiseksi pitää ottaa ensin selvää omistajuussuhteista ja yhtiöjärjestelyistä.

Lain henki läpinäkyvästä raportoinnista ja tilivelvollisuudesta ei Korkin mukaan toteudu tavalla, mitä direktiivissä annetaan ymmärtää. Lakimuutokseen voisi olla tarvetta, mutta Kork haluaisi ensin pohtia tarkemmin sitä, mitä alkuperäisellä EU-direktiivillä on tavoiteltu ja onko tavoitteen mukaista toimintaa saatu aikaiseksi.

– Kokonaisraportin yhteenvedossa nostettiin esiin, että kaivosalan yritykset eivät itse kauheasti vastusta raportointia vaan kokevat yhteiskuntavastuullisuusraportoinnin tärkeäksi eikä edes kovin resursseja vieväksi. Uutta tarkastelua vaatisikin se, keitä toimijoita lakiin perustuva raportointi pitäisi koskea, miten tieto vuosiselvityksistä on löydettävissä ja julkisesti saatavissa, Kork sanoo.

Suomen lainsäädännössä tulisi Korkin mukaan miettiä ainakin sitä, oliko onnistunut ratkaisu kääntää englanninkielinen ”Reports on Payments to Governments” muotoon ”vuosiselvitys”, joka tuo helposti mieleen lähinnä yrityksen vuosikertomuksen.

Sisällöllisesti kysymys on kaivosteollisuuden viranomaismaksujen selvityksestä. Vuosiselvitys ei sanana kerro edes sitä, minkä alan yrityksiä se koskee.

Anna Kork pitää EU-raportointia koskenutta tutkimushanketta tutkimustehtävän toteuttamisongelmista huolimatta virkistävänä ja tervetulleena ajatuksena siitä, miten tutkimusta voi toteuttaa eri maista kootun tutkijakollektiivin avulla. Tutkimustehtävään ei sisältynyt kovin monimutkaisia kysymyksenasetteluja.

– Kolmella simppeliltä näyttäneeltä kysymyksellä päästiin kiinni todella mielenkiintoisen aineistoon, joka herätti ajatuksia siitä, miten yhteiskuntavastuullisuus voikaan olla niin vaikeata. Ajattelin aluksi, että minä vain googlaan ne raportit ja tieto löytyy sieltä, mutta toisin kävi, Kork naurahtaa.

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jonne Renvall

Accounting and the mitigation of the resource curse: Exploring the efficacy of the EU Law concerning Reports on Payments to Governments in country-specific contexts across the EU. A REPORT AUTHORED BY THE STAR COLLECTIVE. First published in 2020 by the Association for Accountancy & Business Affairs, PO Box 5874, Basildon, Essex SS16 5FR, UK.