Väitös

Jonne Hietanen: Katsekontakti aktivoi itsetietoisuutta ja autonomista hermostoa sekä vähentää valehtelemista

Jonne Hietanen
Katsekontaktilla on tärkeä rooli sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tampereen yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassa havaittiin, että katsekontakti herkistää tulkitsemaan informaatiota itseen liittyväksi, aktivoi autonomista hermostoa ja vähentää valehtelemista.

Katsekontakti vaikuttaa monin tavoin ihmisten väliseen kommunikaatioon, mutta moni asia näistä vaikutuksista ja niiden mekanismeista on epäselvä. Psykologian maisteri Jonne Hietasen väitöskirjassa tarkasteltiin katsekontaktin vaikutuksia itseen liittyvään tiedonkäsittelyyn (self-referential processing), tunnereaktioihin liittyviin fysiologisiin vasteisiin ja epärehelliseen käyttäytymiseen.

Väitöskirjan ensimmäisessä osajulkaisussa osoitettiin, että katsekontakti aktivoi itseen liittyvää tiedonkäsittelyä. Itseen liittyvä tiedonkäsittely tarkoittaa kognitiivista prosessointia, jossa ympäristön ärsykkeiden kokeminen itseen liittyvinä sekä itseä koskettavat ajatukset ovat korostuneet. Katsekontakti lisäsi epäselvien lauseiden tulkitsemista itseen liittyviksi, mikä viittaa tämän itsetietoisuuteen yhdistetyn tiedonkäsittelyn muodon aktivoitumiseen.

Toisessa osajulkaisussa tarkasteltiin katsekontaktin vaikutuksia fysiologisiin tunnereaktioihin ja sitä, edellyttävätkö ne toisen henkilön fyysistä läsnäoloa. Katsekontaktin vaikutuksia tutkittiin kasvokkaisessa ja videopuheluyhteyden välittämässä vuorovaikutustilanteessa sekä katseltaessa videota toisesta ihmisestä.

Katsekontakti aktivoi autonomista hermostoa kasvokkaisessa ja videopuheluvälitteisessä tilanteessa, mutta ei silloin kun toinen ihminen nähtiin videolla ilman kaksisuuntaista yhteyttä. Autonomisen vireystilan voimistuminen siis edellyttää vastavuoroista katsekontaktia eli kokemusta siitä, että toinen ihminen myös katsoo takaisin. Toisen fyysinen läsnäolo ei sen sijaan ole välttämätöntä.

Lisäksi suoran katseen näkeminen aiheutti positiivisiin tunnereaktioihin viittaavaa kasvolihasaktivaatiota kaikissa kolmessa tilanteessa. Tämä suunpieliä ylöspäin vetävissä poskilihaksissa havaittu vaikutus siis ei vaatinut vastavuoroista katsekontaktia, vaan lihakset aktivoituivat myös pelkästään kohti katsovia kasvoja esittävän videoärsykkeen vaikutuksesta.

– Katsekontakti videopuhelun aikana aiheutti samanlaisia fysiologisia reaktioita kuin kasvokkaisessa tilanteessa. Tulokset viittaavat siihen, että näiden reaktioiden osalta videopuheluyhteys muistuttaa kasvokkaista vuorovaikutusta enemmän kuin ehkä olimme ajatelleetkaan. Valitettavan usein kuitenkin videopuhelujen aikana oma katse suuntautuu alaviistoon, eikä toiselle synny vaikutelmaa katsekontaktista, Jonne Hietanen sanoo.

Kolmannessa osajulkaisussa tutkittiin katsekontaktin vaikutusta epärehelliseen käyttäytymiseen. Vuorovaikutteista valehtelupeliä hyödyntävässä tutkimuksessa havaittiin, että pelikierroksilla, joilla tutkittava oli hetkeä aiemmin nähnyt vastapelaajan suoran katseen, he valehtelivat vähemmän, kuin vastapelaajan poispäin suunnatun katseen näkemisen jälkeen.

– Tutkimuksessa saatiin ensimmäistä kertaa tieteellistä näyttöä siitä, että katsekontakti voi vähentää valehtelemista, mikä vastaa monien kokemusta arjessa, Jonne Hietanen sanoo.

Psykologian maisteri Jonne Hietasen väitöskirja All Eyes on Eye Contact: Studies on cognitive, affective and behavioral effects of eye contact tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 4.12.2020 kello 12 alkaen Linna-rakennuksen Väinö Linna -salissa, osoitteessa Kalevantie 5. Vastaväittäjänä toimii professori Anne Böckler-Raettig Hannoverin Gottfried Wilhelm Leibniz -yliopistosta. Kustoksena on professori Jari Hietanen Tampereen yliopistosta.

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1713-3

Kuva: Patrick Zilliacus