Jatkuva oppiminen haastaa sekä korkeakoulut että yksilöt kehittämään itseään
Tampereen yliopiston Hervannan kampuksen päärakennuksen Tupakeittiöön kokoontui keskiviikkona noin 70 ihmistä keskustelemaan jatkuvasta oppimisesta ja tulevaisuuden korkeakoulusta. Työpaja oli osa viisivuotista Tampereen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun yhteistä jatkuvan oppimisen hanketta. Tilaisuus oli kaikille avoin, ja tulijoita olikin sekä korkeakoulujen sisältä että sen ulkopuolelta.
Työpajan tavoitteena oli pohtia sitä, millaista oppiminen on vuonna 2030. Hankkeen johtajan Heli Harrikarin mukaan korkeakoulujen täytyy pysyä mukana maailman muutoksessa.
-Tilanne on mielestäni se, että nykyinen koulutusmallimme ei ehkä kaikilta osin pysty vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Tampereella meidän kannattaa ehdottomasti lähteä rohkeasti etulinjaan luomaan uutta, Harrikari totesi.
Työpajassa osallistujat keskustelivat siitä, millaista oppiminen heidän näkemyksenä mukaan tulevaisuudessa on. Keskustelujen jälkeen alettiin hahmotella tarkempia suuntaviivoja jatkuvan oppimisen hankkeelle.
Kuinka kaikki saadaan innostumaan uuden oppimisesta?
Harrikarin nosti esiin kaksi jatkuvaan oppimiseen liittyvää kysymystä. Ensimmäinen liittyy rahoitukseen ja toinen yksilöiden motivointiin ja kehittämiseen.
-Iso kysymys on se, kuka muutoksen rahoittaa. Mistä esimerkiksi otetaan uudelleenkoulutukseen vaadittavat resurssit? Sekin on syytä huomioida, että pelkkä rahan kaataminen tämän kysymyksen päälle ei sitä ratkaise, Harrikari sanoi.
Toinen Harrikarin kysymyksistä hakee vastausta siihen, kuinka yksilöt saadaan innostumaan itsensä kehittämisestä ja jatkuvasta oppimisesta.
-Miten saamme luotua kaikille janon itsensä kehittämiseen? Nykyisin koulutus ja osaaminen kasautuu tietyille ihmisille. Tämä on yksi monista jatkuvaan oppimiseen liittyvistä kysymyksistä, joihin haluamme yhdessä etsiä vastauksia, Harrikari sanoi.
Korkeakouluilta vaaditaan entistä enemmän joustavuutta
Yksi työpajoihin osallistuneista oli TAMK:ssa koulutuksen kehittämisen parissa työskentelevä Jussi Hannunen. Jatkuvan oppimisen vaatimus tulee vääjäämättä muuttamaan korkeakoulujen asemaa, ja Hannusen mukaan tähän tulevaisuuteen täytyy sopeutua.
-Näen tilanteen mahdollisuutena korkeakoulujen uudistamiseen. Muutos tulee vaatimaan entistä enemmän joustavuutta korkeakouluilta. Itse lähden siitä oletuksesta, että nykyistä järjestelmää täytyy muuttaa, Hannunen totesi.
Suomen korkeakoulut ovat Hannusen mukaan tehokkaita monissa asioissa. Yksi vahvoja osaamisen alueita on tutkintorakenteiden ja tutkintoihin perustuvien koulutuspolkujen luominen. Haasteeksi saattaa kuitenkin muodostua se, ettei hyvin toimivaa järjestelmää haluta lähteä muuttamaan.
-Tällä hetkellä ihmisiä ohjataan samaan paikkaan tekemään samoja asioita. Olemme aika haluttomia päästämään ihmisiä pois ennalta sovituista raameista, Hannunen kertoi.
Jatkuva oppiminen on Hannusen mukaan ilmiönä erilainen: ihmisiä ja elämäntilanteita on monenlaisia, ja tähän moninaisuuteen korkeakoulujen täytyy tulevaisuudessa pystyä vastaamaan entistä paremmin.
-Siksi olen tänään täällä. Haluan omalta osaltani vaikuttaa siihen, että joustavan oppimisen malli kehittyisi entistä paremmaksi, Hannunen totesi.
Koulutuksen tarpeet voivat muuttua nopeasti
Tampereen yliopiston puolelta ideointiin ja keskusteluun osallistui muun muassa lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnan opetuksen varadekaani Anne Kallioniemi.
-Meillä on jo nyt jatkuvaa oppimista, mutta ehkä kaikilta osin se ei toteuta kaikkia tulevaisuuden tarpeita, Kallioniemi sanoi.
Keskeisiä piirteitä jatkuvan oppimisen kehittämisessä on Kallioniemen mukaan tarvelähtöinen koulutus. Tulevaisuuden koulutus täytyy suunnitella entistä paremmin yksilön, työmarkkinoiden ja yhteiskunnan tarpeiden pohjalta. Nykymaailman nopea muutostahti tekee tästä suunnittelutyöstä haastavaa.
-Esimerkiksi yritysmaailman tarpeisiin vastaaminen koulutuksen parissa ei ole helppoa. Lisäksi tarpeet saattavat muuttua hyvinkin nopeasti, Kallioniemi totesi.
Varadekaani korostaakin ketteryyden merkitystä tulevaisuudessa. Korkeakoulujen täytyy tarjota laajojen tutkintokokonaisuuksien lisäksi myös pienempiä ja yksilöllisiin tarpeisiin sopivia koulutuksia.
-Tämä ketteryyden ja laajan tarjonnan kokonaisuus on se iso haaste. Korkeakoulujen täytyy pystyä vastaamaan muuttuviin tarpeisiin ketterästi ja joskus nopeallakin aikataululla, Kallioniemi totesi.
Teksti: Jaakko Kinnunen
Kuvat: Jonne Renvall
