Väitös

Järjestöjen toiminta ja johtajuus muotoutuvat vuorovaikutuksessa muuttuvan ympäröivän yhteiskunnan kanssa

Yleishyödyllisten, voittoa tavoittelemattomien sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaympäristö on muuttunut 2000-luvulla moninaisesti. Muun muassa kansalliset ja kansainväliset poliittiset linjaukset, sosiaali- ja terveyspalveluiden markkinoistuminen, työelämän teknistyminen sekä yhteiskunnassa vallitsevien arvojen koveneminen näkyvät järjestöjen ja niiden johtajien toiminnassa. Järjestöt ja niiden johtajat elävät murroksessa, jossa niiden haasteena on sekä perinteiden, arvojen ja tietyn pysyvyyden säilyttäminen, että muutosten ennakoiminen ja toimintaympäristön uudenlaisiin vaatimuksiin vastaaminen.

Yhteiskuntatieteiden maisteri Päivi Heimonen tarkasteli tutkimuksessaan, millaisina toimintaympäristön muutokset näyttäytyvät järjestöjen dokumenteissa sekä miten ja millaisina järjestöjohtajuus ja -johtajien identiteetit rakentuvat muutostilanteessa järjestöjohtajien haastattelupuheessa. Aineistona toimivat 18:n lastensuojelu-, mielenterveys- ja päihdejärjestön toimintasuunnitelmat ja -kertomukset sekä strategiat vuosilta 2011–2016 sekä 20:n lastensuojelu-, mielenterveys- ja päihdejärjestön johtajan haastattelut vuodelta 2016.

Tutkimuksen perusteella muutokset näyttäytyvät poliittis-yhteiskunnallisina, taloudellis-resurssisina, sosiaalisina, teknisinä sekä eettis-laadullisina ulottuvuuksina. Järjestöjen on kyettävä valmistautumaan ja reagoimaan muutoksiin monenlaisella verkostoitumisella ja yhteistyöllä, oman toiminnan ja organisaation osaamisen kehittämisellä ja näkyväksi tekemisellä sekä vaikuttamistoiminnalla.

– Järjestöjen on hyvä pitää kiinni myös joustavuudestaan ja luovuudestaan: uskaltaa luopua toimimattomista tai niille soveltumattomista toiminnoista sekä muotoutua ameebamaisesti uudelleen niille mahdollistuviin tehtäviin ja ihmisten tarpeisiin ideologiansa ja arvojensa mukaisesti, Heimonen sanoo.

Johtajuudelta moninaiset muutokset vaativat asiantuntemusta ja moniosaamista, tiimipelaamista, työyhteisön palvelevaa johtamista, vastuun kantamista sekä omistautumista järjestön toimintaan ja sen kehittämiseen. Järjestöjohtamisen erityisyytenä tutkimuksessa nousevat esiin järjestöjen arvot, vapaus ja joustavuus sekä kansalaistoiminta ja asiantuntemus. Tutkimuksen mukaan toimintaympäristön muutokset ja niiden luomat paineet järjestöjen työn ja johtajuuden osaamiselle ajavat panostamaan uudistumisessa erityisesti taloudelliseen, laki- ja kilpailutusosaamiseen sekä viestintä- ja laatuosaamiseen. Vaarana muutosten keskellä on epävarmuuteen ja vanhasta kiinnipitämiseen jähmettyminen sekä ulkopuolelta annettuun rooliin asettuminen. Muutosten keskellä johtajuudelta edellytetään rohkeutta, innovatiivisuutta ja uudistuksiin suuntautumista.

Väitöstutkimuksen tulosten perusteella Heimonen toteaa, että muutos toteutuu vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa ja johtajuus rakentuu vuorovaikutuksessa toisten ihmisten, kulttuurin, instituutioiden ja yhteiskunnan kanssa. Järjestöjen rooli yhteiskunnallisina toimijoina hakee paikkaansa muuttuvassa toimintaympäristössä. Samalla myös järjestöjen johtajuus ja johtajien identiteetit muotoutuvat vastaamaan kysymyksiin, joita uudenlaiset tilanteet ja tarpeet toimintaympäristössä aiheuttavat.

YTM, KM, sosionomi AMK Päivi Heimosen yhteiskuntatutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja Järjestöt, muutos ja johtajuus. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan ja johtajuuden rakentuminen yhteiskunnallisten muutosten keskellä tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa lauantaina 19.10.2019 klo 12 alkaen Pinni B-rakennuksen luentosalissa 1100, Kanslerinrinne 1. Vastaväittäjänä toimii professori Vuokko Niiranen Itä-Suomen yliopistosta. Kustoksena on dosentti Suvi Raitakari Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1223-7

Kuva: Hanna Hauta-aho