Miten sanat saavat merkityksensä, ja mistä merkitys koostuu? Yli 40 vuotta sitten eräs nykyajan merkittävimmistä filosofeista, Saul Kripke, esitti Ludwig Wittgensteinin myöhempiä töitä seuraten ravisuttavan skeptisen haasteen, jonka mukaan ei olemassa mitään faktoja siitä, miksi sanoilla on ne merkitykset, jotka niillä yleensä oletetaan olevan. Vaikka Kripke itse – tai kukaan mukaan – ei ymmärrettävistä syistä hyväksynyt skeptistä lopputulemaa, lukuisista yrityksistä huolimatta skeptiseen haasteeseen ei ole annettu yleisesti hyväksyttyä vastausta. Nähtävästi jäämme siis epämiellyttävään asemaan, jossa tiedämme vastauksen olevan väärin, mutta emme osaa selittää miksi.
Jaakko Reinikainen selvittää väitöskirjatyössään, mistä epämiellyttävä asemamme johtuu. Mikä tekee skeptisestä haasteesta niin vaikeasti selätettävän?
Selitys on, että skeptisen haasteen keskeinen argumentatiivinen rakenne on jäänyt valtaosin hämärän peittoon. Martin Kuschin luentaa seuraten Reinikainen argumentoi, että oikea luenta haasteesta näkee sen moniulotteisena reductio ad absurdum (“argumentti mielettömyydestä”) päättelyketjuna, jonka tarkoituksena on kumota, ei ajatusta merkitysfaktoista sinänsä, vaan tietty filosofinen kuva merkitysfaktoista.
– Vaikka Kripken Wittgensteinin haastama kuva merkityksestä on tietyiltä osin intuitiivinen, jopa tietyssä määrin itsestään selvä, on se silti keskeisiltä osiltaan hylättävä. Muuten seurauksena on mainittu mieletön, epämiellyttävä lopputulos, Reinikainen toteaa.
Tuloksena parempi kuva merkityksestä
Haasteen ratkaisun toinen osa on tarjota parempi kuva merkityksestä. Reinikaisen ehdotus on, että merkitys sisältää olennaisesti historiallisen ulottuvuuden. Tukea väitteelle ja sen kehittämiselle hän ammentaa Saul Kripken muista töistä, erityisesti nk. kausaalis-historiallisesta viittaamisen teoriasta. Merkitysskeptisen haasteen kumoaman kuvan mukaan sanojen merkitykset ovat tietyssä mielessä ajattomia, loogisesti hyvin rajattuja sääntöjä, kun taas historiallisessa katsannossa keskeiseksi nousee ajatus merkitysten kyvystä muuttua.
– Kuten maailma, jota kielemme kuvaa, on avoin muutokselle, myös itse merkitykset ovat. Jotta aito muutos olisi mahdollista, jonkin täytyy kuitenkin samaan aikaan pysyä samana – muutoin seurauksena olisi pelkkä erojen sarja, joka menettäisi kaiken jatkuvuuden, Reinikainen sanoo.
Reinikaisen lukemana skeptinen haaste siis pikemminkin muuttaa muotoaan kuin tulee lopullisesti ratkaistuksi: kuinka merkityksen muuttuminen on mahdollista ilman, että kaikki jatkuvuus ja vakaus menetetään?
Väitöstilaisuus perjantaina 14. kesäkuuta
Filosofian maisteri Jaakko Reinikaisen filosofian alaan kuuluva väitöskirja Making Meaning: A Study in Foundational Semantics tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 14.6.2024 klo 12, Pinni B -rakennuksen salissa B1096 (Kanslerinrinne 1, Tampere). Vastaväittäjänä toimii professori Jussi Haukioja (Norwegian University of Science and Technology – NTNU, Trondheim). Kustoksena toimii professori Arto Laitinen yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.
Kuva: Ilona Reinikainen