Integroiva työote ratkaisuksi moniammatilliseen yhteistyöhön

Tieteellinen julkaisu esittelee perhekeskustoimintamallin taustoja, ideaa ja lähtökohtia, joissa keskeistä on saattaa yhteen alueen perheet, lapsi- ja perhepalvelut ja niissä työskentelevät ammattilaiset. Ihannetilanteessa perhekeskus on yhdessä olemisen ja tekemisen paikka, joka eri ammattilaisia ja palveluita yhteen kootessaan edistää integraatiota ja monialaista yhteistyötä. Sivistys-, sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatiota ja monialaista yhteistyötä ei edistä yksinomaan valtakunnallinen Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (lape), vaan tähän velvoittaa voimakkaasti myös olemassa oleva lainsäädäntö.

Tutkimuksen aineistot perustuvat Kanta-Hämeessä järjestettyyn, perhekeskusta kehittäneeseen maakunnalliseen työpajasarjaan ja Janakkalan perhekeskuksesta tehtyyn tapaustutkimukseen. Integroivan työtavan tarkastelu on siten sidoksissa muotoutuviin perhekeskuksiin ja niiden viimeaikaiseen kehittämistyöhön.

Perhekeskustoimintamalleja rakennettaessa tulevat esille erilaiset resurssikysymykset, joihin liittyy monenlaisia huomioita siitä, mihin ammattilaisten aika lopulta riittää ja mihin sitä olisi asiakas-, kehittämis- ja yhteistyössä tarkoituksenmukaisinta käyttää.

Tutkimusraportti tarkastelee ennen kaikkea perhekeskuksen sisäistä integraatiota, palveluiden integroimista asiakkaan asiakasprosessiksi sekä perhekeskuksen neuvotteluja osuudestaan paikallisessa palvelujärjestelmässä. Tutkimusraportissa tarkastellaan perhekeskuksen käytäntöjä monialaisen yhteistyön näkökulmasta. Monialainen yhteistyö näyttäytyy käytännössä muun muassa

• lomakkeina (esim. yksi monialainen asiakassuunnitelma),
• mallinnuksina ja toimintamalleina (esim. palvelukartat) sekä
• tietynlaisina kokous-, konsultaatio- ja tilajärjestelyinä (esim. perhekeskuksen monitoimitila).

Olennaista on tunnistaa, mitä tietoa, osaamista ja resursseja itsellä sekä toisilla ammattilaisilla ja auttamisorganisaatioilla on tarjottavanaan asiakkaan tueksi monimutkaisissa tilanteissa.

Integraation ja monialaisen yhteistyön määrittyminen perhekeskuskontekstissa

Integraatio ja monialainen yhteistyö määrittyy perhekeskuskontekstissa laaja-alaisesti ja monitasoisesti, mikä osaltaan ehkä selittää perhekeskustoimintamallin suunnittelun ja käytännön toteutuksen vaativuutta. Keskeinen kysymys kehitettäessä̈ integraatiota perhekeskuskontekstissa on, mitä haluamme sovittaa yhteen, millä̈ tasolla ja kuinka tiiviisti.

Toiseksi kriittiseksi kysymykseksi muodostuukin, minkä̈ kokoista integroitua toimintakokonaisuutta toimijat kykenevät hallitsemaan. Minkä̈ kokoinen on liian iso tai pieni perhekeskus? Tutkijoille välittyi vaikutelma, että yhden kunnan perhekeskuksen muotoutumisprosessi ei ollut helppo tai ongelmaton, mutta sitä tuki toimijoiden keskinäinen tuttuus, maantieteellinen läheisyys ja vahva perinne tehdä̈ asioita yhdessä – kuntalaisten hyvinvoinnin parhaaksi. Integraatiosta tulee sitä vaativampaa, mitä̈ isompia toimintakokonaisuuksia pyritään sovittamanyhteen.

Integroivan työtavan ja monialaisen yhteistyön mahdollistajat tai estäjät

Ammattilaisten haastatteluja, johtoryhmäkeskusteluja ja ennakkotehtävien aineisto-otteita erittelemällä integroitavan työtavan kriittisiksi tekijöiksi paikantuivat;

1. tunnistaminen ja kohdentaminen
2. vastuu- ja rajaneuvottelut
3. tiedon luominen ja siirtäminen sekä
4. osallisuus ja yhdessä tekeminen

Analysoidessamme integroivan työtavan kriittisiä tekijöitä havaitsimme, kuinka usein niiden pohdinta ja ratkaiseminen sivuavat ja palautuvat resursseihin – olipa kyse ajasta, rahasta, osaamisesta, halusta oppia uutta, sitoutumisesta, mielenkiinnosta tai vahvasta ammatti-identiteetistä. Perhekeskuksia suunniteltaessa ja toteutettaessa tärkeimpiä resursseja ovat asiakkaat, kuntalaiset ja sivistys- ja sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaiset.

Kohti suhdeasiantuntijuutta ja yhdessä tekemistä

Jatkokehittämisen ja -tutkimuksen askelmerkkejä, joihin on mielestämme hyvä kiinnittää huomiota kehitettäessä ja tutkittaessa integroivan työtavan käytäntöjä sivistys- ja sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaisten arjessa.

• Integroivan työtavan edistäminen ja tutkiminen vaativat tuekseen käsitteellistämistä ja kriittistä arviointia sisote-ammattilaisten ja asiakkaiden arjessa.
• Integroivaa työtapaa voi lähestyä ja tutkia investointina, jolloin tulee tunnistaa ne asiakastilanteet, -ryhmät ja -perheet, jotka hyötyvät investoinnista.
• Integroivan työtavan kehittäminen on monitahoinen resurssikysymys. Tästä näkökulmasta sitä on myös tärkeää tutkia.
• Integroivan työtavan edistäminen edellyttää monialaisen johtamisen toimintakäytäntöjä ja rakenteita.
• Suhdeasiantuntijuuden näkökulmasta olennaisinta ei ole ammatillisten ja organisatoristen rajojen ylittäminen tai sulauttaminen yhteen vaan pikemminkin yhteisten tilojen ja ajan luominen eri ammattilaisten, organisaatioiden ja asiakkaiden kohtaamiselle, keskinäiselle kanssakäymiselle ja vuoropuhelulle. Tällaisia tiloja voivat olla esimerkiksi videoneuvotteluyhteys, koulutuspäivät, verkostopalaverit, vierailut tai vaikkapa jaettu tiedosto, jota kukin osapuoli pääsee muokkaamaan.
• Integroiva työtapa haastaa monen työorientaation hallintaan yhtä aikaa laajoissa suhdeverkostoissa. Se edellyttää onnistunutta tunnistamis-, raja-, tietojenkäsittely- ja osallistamistyötä työorientaationa. Kehitettäessä ja tutkittaessa integroivaa työtapaa sitä tulee kehittää kuhunkin työorientaatioon liittyvien kriittisten tekijöiden osalta erikseen, mutta kuitenkin yhtenä kokonaisuutena.
• Perhekeskusta ja integroivaa työtapaa tulee kriittisesti arvioida siitä näkökulmasta, miten se onnistuu vahvistamaan asiakaskuntalaisen osallisuutta, asiantuntijuutta, autonomiakapasiteettia, arvostavaa kohtaamista, jaksamista sekä autetuksi tulemista.
• Vastaavasti integroivaa työtapaa tulee kriittisesti arvioida siitä näkökulmasta, miten se onnistuu vahvistamaan ammattilaisen osallisuutta, asiantuntijuutta, autonomiakapasiteettia, arvostavaa kohtaamista ja jaksamista.
• Perhekeskusta, suhdeasiantuntijuutta ja yhdessä tekemistä tulee kehittää ja tutkia pitkällä aikajänteellä. Niiden luominen ja omaksuminen vaativat pitkän muotoutumisprosessin.

Lue koko julkaisu http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1020-2