Väitös

Ilona Helavirta: J-pussi-leikkaus parantaa koliittipotilaan elämänlaatua

Ilona Helavirta
Haavaisen paksusuolitulehduksen (ulseratiivinen koliitti) ensisijainen hoito on lääkehoito, mutta merkittävä osa potilaista tarvitsee edelleen leikkaushoitoa. Yleisin leikkaus on peräaukon säästävä toimenpide, jossa paksusuolen poiston yhteydessä ohutsuolesta rakennetaan J-mallinen pussi peräsuolta korvaamaan. Näin vältytään pysyvältä avanteelta, mutta leikkaus on vaativa ja siihen liittyy riskejä.

Haavainen paksusuolen tulehdus yleistyy länsimaissa ja etenkin pohjoisissa maissa. Lääkehoito on kehittynyt, mutta leikkaushoidon tarvetta se ei ole kokonaan poistanut. Pysyvää ohutsuoliavannetta ei yleensä tarvita, vaan sairaus voidaan parantaa poistamalla paksu- ja peräsuoli ja rakentamalla ohutsuolen loppuosasta peräsuolta korvaava J-pussi. Näin toimiva peräaukko säästyy.

Tampereen yliopistollinen sairaala (Tays) on toiseksi suurin J-pussikirurgiaa suorittava keskus Suomessa. J-pussi-leikkaukset on aloitettu Taysissa vuonna 1985. LL Ilona Helavirta selvitti väitöstutkimuksessaan Taysissa leikattujen potilaiden J-pussin toiminnallisia tuloksia, elämänlaatua, leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita sekä J-pussien poistoa vaatineita potilastapauksia.

J-pussileikkauksessa leikkauksen onnistuminen liittyy olennaisesti J-pussin ja peräaukon yläpuolelle tehdyn suolisauman paranemiseen. Saumaan ilmaantunut reikä eli lekaasi aiheuttaa tulehduksen ja jäykistää J-pussin seinämää huonontaen toiminnallista tulosta ja nostaa pussinpoistoriskiä.

Lekaasin estämiseksi tehdään yleensä väliaikaiseksi tarkoitettu ohutsuolen lenkkiavanne, mikä johtaa suolensisällön parantumassa olevan suolisauman ohi. Tämän on ajateltu vähentävän lekaasin sattuessa sen pitkäaikaisseuraamuksia, vaikkakin menetelmä vaatii myöhemmin avanteen sulkuleikkauksen. Lenkkiavanteen suojaava vaikutus vahvistettiin tässä väitöstutkimuksessa.

Yleisin pitkäaikaisongelma J-pussipotilailla on pussin tulehdus, joka Helavirran tutkimuksen mukaan diagnosoitiin noin 40 prosentilla potilaista.

- Suurella osalla potilaista pussin tulehdus on hoidettavissa antibioottikuurilla ja vain pieni osa kärsii huonosti lääkehoitoon reagoivasta kroonisesta tulehduksesta, Helavirta kertoo.

Väitöstutkimuksessa todettiin pitkäaikaisessa seurannassa J-pussien toiminnalliset tulokset hyviksi 70 prosentilla potilaista. Lekaasi todettiin leikkauksen jälkeen 12,5 prosentilla potilaista ja 30 vuoden seurannassa J-pussin poistoprosentti oli 10,8. Nämä luvut ovat kansainvälistä tasoa.

Tutkimuksessa havaittiin, että leikattujen, hyvin toimivan pussin omaavien potilaiden elämänlaatu oli vastaava kuin niiden ei-leikattujen potilaiden, joiden tauti oli oireeton. Lisäksi todettiin, että valtaosalla leikatuista potilaista elämänlaatu oli verrattavissa väestön yleiseen elämänlaatuun.

- Tutkimus osoittaa, että nykyinen, potilaan pysyvältä avanteelta säästävä leikkaus on pitkäaikaistuloksiltaan hyvä ratkaisu tilanteissa, joissa lääkehoito osoittautuu teholtaan huonoksi, Helavirta toteaa.

Lääketieteen lisensiaatti Ilona Helavirran kirurgian alaan kuuluva väitöskirja Restorative Proctocolectomy and Ileal Pouch-Anal Anastomosis for Ulcerative Colitis tarkastetaan julkisesti lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 18.9.2020 klo 12 alkaen. Vastaväittäjänä toimii dosentti Anna Lepistö Helsingin yliopistosta. Tilaisuuden kustoksena toimii apulaisprofessori Johanna Laukkarinen lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnasta.

Tilaisuutta voi seurata etäyhteydellä

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1523-8

Kuva: Leena-Mari Mäntymäki