Suomalaiset journalistit kokevat erityisesti yleisön suunnasta tulevan painostuksen, häirinnän ja uhkailun yleistyneen. Ilmari Hiltusen tuore väitöskirja kartoittaa suomalaisten toimittajien kokemuksia heidän työhönsä kohdistuvista ulkoisista vaikutuspyrkimyksistä.
– Vaikka journalisteihin kohdistuva painostus, häirintä ja uhkailu eivät ole ilmiönä uusia, ne saavat nykyisessä mediaympäristössä uudenlaisia muotoja. Myös yhteiskunnallinen kehitys, kuten poliittinen polarisaatio ja keskustelukulttuurin muuttuminen aiempaa aggressiivisemmaksi ruokkivat näitä, Hiltunen sanoo.
Hiltunen tarkasteli väitöskirjassaan laajasti erilaisia journalistien kohtaamia painostuksen, häirinnän ja uhkailun muotoja. Nämä vaihtelivat sanallisesta painostuksesta ja julkisesta mustamaalaamisesta aina omaisuuden vahingoittamiseen ja fyysiseen väkivaltaan asti. Väitöskirjan tutkimusaineiston muodostavat 875 journalistin kyselyvastaukset ja 31 journalistin teemahaastattelut.
Vaikuttamisyrityksiä erityisesti päätoimittajiin ja tutkiviin journalisteihin
Yleisesti suomalaiset toimittajat kokevat olevansa harjaantuneita tavanomaisten, esimerkiksi mainostajien ja poliitikoiden suunnasta tulevien, vaikutus- ja painostusyritysten torjumiseen. Erityisesti verkon joukkoistetut kohdistetut häirintä- ja uhkailukampanjat nähdään kuitenkin yleistyvinä ja vaikeasti ennakoitavina uhkina.
– Ne saattavat leimahtaa yllättäen, ja niihin pyritään saamaan mukaan suuria ihmisjoukkoja. Työsuorituksen tai ammattiroolin sijaan häirintä kohdistetaan tyypillisesti journalistin yksilöön ja persoonaan. Häirintä leviää verkosta helposti myös muille elämänalueille, Hiltunen sanoo.
Painostus, häirintä ja uhkailu eivät kuitenkaan kosketa kaikkia suomalaisia journalisteja samalla tavalla. Osa toimittajista saa työskennellä verrattain rauhassa, kun taas toiset kohtaavat näitä työssään säännöllisesti. Kohteeksi joutuvat usein esimerkiksi päätoimittajat, valtakunnallisten sanomalehtien toimittajat ja tutkivat journalistit.
Häirinnän pelko voi johtaa itsesensuuriin
Vaikka riski joutua kohtaamaan painostusta, häirintää ja uhkailua vaihtelee ammattikunnan sisällä, niiden kohteeksi joutumisen pelko heijastuu laajemmalle. Uhkana on, että toimittajien kuormittuminen ja itsesensuuri alkavat merkittävästi rajoittaa tiettyjen aiheiden käsittelyä journalismissa.
– Laajemman tutkimusryhmämme tekemässä jatkotutkimuksessa syksyllä 2021 lähes kolmasosa vastanneista journalisteista ilmoitti, ettei mielellään tee juttuja tietyistä aiheista tai näkökulmista, ja lähes kuudesosa kertoi jättävänsä tiettyjä juttuja kokonaan tekemättä painostuksen ja uhkailun pelossa. Eli vaikutukset näkyvät jo nyt, Hiltunen sanoo.
Journalismin asema julkisuuden areenana ja yhteiskunnallisen tiedon välittäjänä on Suomessa säilynyt vahvana mediaympäristön muutoksista huolimatta. Myös suomalaisten luottamus journalismiin ja riippumatonta journalismia tärkeänä pitävien kansalaisten osuus ovat kansainvälisesti verrattuna korkealla tasolla. Tämän aseman säilyttäminen tulevaisuudessa edellyttää, että journalismin vastustuskykyä erilaisten ulkopuolisten toimijoiden vaikutuspyrkimyksille ylläpidetään ja vahvistetaan jatkuvasti.
– Vaikka tutkimukseni keskipisteessä ovat journalistit, kysymys on viime kädessä yleisön oikeudesta saada journalismin kautta tietoa demokraattisen päätöksentekonsa tueksi. Tämä on siis jokaista kansalaista koskettava asia, Hiltunen toteaa.
Yhteiskuntatieteiden maisteri Ilmari Hiltusen journalistiikan alaan kuuluva väitöskirja External Interference in Finnish Professional Journalism tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa perjantaina 23.9.2022 kello 12 alkaen Tampereen yliopiston Päätalon luentosalissa A1 (Kalevantie 4, Tampere). Vastaväittäjänä toimii professori Silvio Waisbord George Washington Universitysta Yhdysvalloista. Kustoksena toimii tenure track -professori Laura Ahva Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnasta.
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2486-5
Väitöstilaisuutta voi seurata etäyhteydellä (Panopto).
Kuva: Sami Lindfors