Väitös

Ihokeliakian diagnoosi viivästyy useammin naisilla ja gluteenialtistus saa iho-oireet palaamaan

Lääketieteen lisensiaatti Eriika Mansikka tutki väitöskirjassaan 45 vuoden tarkastelujakson aikana Pirkanmaalla diagnosoituja ihokeliakiapotilaita. Potilailla todettiin pitkä diagnostinen viive ja yllättäen viiveen todettiin liittyvän useammin naissukupuoleen. Tutkimuksessa toteutettiin myös valvottu gluteenialtistus, jolla haluttiin selvittää, olisiko sairaudesta mahdollista parantua ilman, että iho- tai suolisto-oireet palaavat.

Ihokeliakia on keliakian suoliston ulkopuolinen ilmentymä, joka aiheuttaa voimakkaasti kutisevan ja rakkuloivan ihosairauden. Suomessa on noin 4 500 ihokeliakiapotilasta ja sairaus on meillä yleisempi kuin muualla maailmassa. Kuten suolistokeliakiassa, myös suurimmalla osalla ihokeliakiapotilaista todetaan diagnoosivaiheessa suolistossa keliakiatyyppinen vaurio.

Ihokeliakia diagnosoidaan sairaalassa otettavan erikoisihokoepalan avulla. Sairauden hoitona on elinikäinen tiukka gluteeniton ruokavalio.

- Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että potilas poistaa ruokavaliostaan kokonaan vehnän, ohran ja rukiin, Mansikka tiivistää.

- Ruokavalion noudattaminen voi olla sosiaalisesti kuormittavaa ja hankalaa etenkin kodin ulkopuolella ja ulkomailla matkustaessa.

Aiempien tutkimusten perusteella suolistokeliakiaan tiedetään liittyvän viive eli pitkittynyt aika oireiden alusta siihen, kun potilas saa keliakiadiagnoosin. Ihokeliakiassa diagnostista viivettä ei ollut aiemmin selvitetty. Tutkimuksessa havaittiin, että Suomessa diagnostinen viive on hyvin pitkä.

- Viive on nykyisin neljäsosalla potilaista yli kaksi vuotta. Tämä on kohtuuttoman pitkä aika potilaalle, jolla on hankala kutiseva iho-oire, Mansikka toteaa.

Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että viivästyneeseen diagnoosiin liittyi naissukupuoli, mikä oli yllättävä löydös ja antaa aiheen asian lisäselvittelyihin.

- Positiivista oli se, että diagnostinen viive on kuitenkin lyhentynyt tarkastelujakson aikana, eli olemme menossa parempaan suuntaan.

Ihokeliakian diagnoosivaiheessa tehtiin aiemmin ohutsuolivaurion olemassaolon selvittämiseksi suoliston tähystystutkimus. Yksi tärkeistä tutkimustuloksista oli, että sairauden ennuste oli samanlainen niillä potilailla, joilla todettiin diagnoosivaiheessa suolistossa vaurio kuin niillä, joilla suolivauriota ei todettu.

- Nykyisessä kansallisessa Keliakian Käypä Hoito -suosituksessa onkin selkeä kannanotto, ettei ihokeliakiapotilailla vaadita diagnoosiin vatsan tähystystutkimusta. Tämä saattaa olla helpotus monille potilaille, selvittää Mansikka.

Maailmalla oli julkaistu joitakin yksittäisiä tutkimuksia, joissa oli esitetty, että pieni osa ihokeliakiaa sairastavista voisi parantua ilman iho- tai suolisto-oireiden palaamista. Tätä haluttiin väitöstutkimuksessa tarkemmin selvittää, ja yhteensä 19 dieettihoidolla hyvässä hoitotasapainossa olevaa ihokeliakiapotilasta osallistui gluteenialtistustutkimukseen. Sen avulla saatiin arvokasta tietoa gluteenittoman ruokavaliohoidon tärkeydestä.

- Iho-oireet ilmaantuivat tai suolivaurio palasi 18 potilaalla. Yksi potilas jatkaa tutkimuksessa edelleen ja tulevaisuuden seuranta osoittaa, olisiko parantuminen kenties mahdollista. Tiukka gluteeniton ruokavalio on kuitenkin toistaiseksi ainoa hoito tässä sairaudessa, eikä omatoimista altistusta tule toteuttaa, koska hoitamattomaan sairauteen liittyy riskejä, painottaa tutkija Eriika Mansikka.

Eriika Mansikka on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta ja työskentelee ihotautien ja allergologian erikoislääkärinä Terveystalossa.

Lääketieteen lisensiaatti Eriika Mansikan iho- ja sukupuolitautiopin alaan kuuluva väitöskirja Diagnostic delay, small bowel villous atrophy, and gluten challenge in dermatitis herpetiformis, tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 25.10.2019 kello 12 alkaen Arvo-rakennuksen auditoriossa F115, Arvo Ylpön katu 34. Vastaväittäjänä toimii professori Kaisa Tasanen-Määttä Oulun yliopistosta. Kustoksena on dosentti Teea Salmi.

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1217-6

Kuva: Markus Grönfors