Hyppää pääsisältöön

Hyvinvointivaltio kestää koronan ja sosiaalimenojen kasvun

Julkaistu 3.12.2020
Tampereen yliopisto
Juho Saari/ Kuva: Jonne Renvall
Järjestelmä on kohtuullisen vakaa. Juho Saari sanoo, että nyt ei ole kysymys hyvinvointivaltion alasajosta vaan siitä, miten se rakennetaan uudelleen.
Suomalaisella hyvinvointivaltiolla on niin vahva perusta, että se kestää koronakriisin ja pystyy ratkaisemaan sosiaalimenojen kasvun kaltaiset tulevaisuuden ongelmat.

Professori Juho Saari antaa myönteisen ennusteen suomalaiselle hyvinvointivaltiolle kirjassaan Samassa veneessä (Docendo), jossa hän arvioi järjestelmän nykytilaa ja pohtii sen tulevaisuuden kehityskulkuja.

Saari nimeää hyvinvointivaltion yhdeksi suomalaisen yhteiskunnan suurimmista saavutuksista, joka kattaa ihmisten keskeisimmät sosiaaliset riskit ja vastaa haavoittuvassa asemassa olevien sosiaalisiin ongelmiin. Hän pitää hyvinvointivaltiota olennaisena osana suomalaista identiteettiä.
 
Juho Saari on Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan dekaani ja sosiaali- ja terveyspolitiikan professori. Hän toimi puheenjohtajana pääministeri Juha Sipilän työryhmässä, joka pohti eriarvoisuuden pysäyttämistä. Hän oli myös selvityshenkilönä Toimi-hankkeessa, joka pohti sisäisen turvallisuuden ja sosiaaliturvan kokonaisuudistusta.

Koronapandemian vaikutukset vähäisiä

Suomen sosiaalimenot ovat noin 70 miljardia euroa. Se on Suomen suurin yksittäinen yhteiskuntapoliittinen kokonaisuus, joka kattaa hieman yli puolet julkisista menoista.

Juho Saari sanoo, että myös sosiaali- ja terveyspolitiikka joutuu kohteeksi, kun maan julkista taloutta ryhdytään vakauttamaan koronan jälkeen. Koronan aiheuttamat menetykset vastaavat 1990-luvun alun laman ja vuoden 2008 finanssikriisin vaikutuksia.

– Koronapandemia ei tule aiheuttamaan instituutiorakenteiden romahtamista. Korkeintaan se johtaa joihinkin vakauttamistoimenpiteisiin, mutta vaikutukset ovat vähäisiä verrattuna 70 miljardin euron kokonaisuuteen. Olisin aika rauhallisin mielin lähivuosien kannalta, Sari sanoo.

Huolissaan Saari olisi vasta sitten, jos nyt ruvettaisiin uudistamaan koko riskienhallintajärjestelmää, laittamaan uusiksi työn ja perheen yhteensovitusta, asumisen tai koulutuksen tukemista tai työttömyysturvaa.

– Nyt tällä hetkellä pandemian seurauksena tulevat muutokset ovat parametrien säätämistä, Saari arvioi.

Koronaelvytys ei sujunut ongelmitta

Koronasta selvitään, vaikka koronatoimet eivät sujunutkaan Juho Saaren mukaan parhaalla mahdollisella tavalla. Organisaatiot ylivarautuivat ja yritykset lomauttivat enemmän kuin oli välttämätöntä. Sairaalat ylivarautuivat, kun ne vähensivät muuta toimintaansa koronahoidon vuoksi.

Kaikki koronatoimet eivät liittyneet koronaan vaan edistivät Saaren mukaan yksittäisten puolueiden tai virkamiesten lempiajatuksia. Näihin lukeutuvat muun muassa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sisäänottojen lisäykset ja eräät rakennusinvestoinnit. Pandemian seurausten torjunnan kannalta nämä eivät olleet Saaren mukaan kustannustehokkaita ratkaisuja vaan enemmänkin poliittisesti tarkoituksenmukaisia.

Kokonaisuuteen verrattuna nämä olivat Saaren mukaan kuitenkin pieniä. Virheellisiä ne olivat vain määrän ja mitoituksen puolesta.

– Juuri näin pitikin menetellä mutta mittakaava oli liian suuri. Kysymys oli osin myös siitä, että ihmisten käyttäytyminen muuttui ennakoimattomasti. Merkittävin symboli siitä oli wc-paperin hamstraus, mutta ihmiset myös jättivät menemättä terveyspalveluihin kuten kiireelliseen hoitoon. Se osaltaan vahvisti efektiä.

Lisäbudjeteissa jaettiin rahaa kohteisiin, joita koronapandemia ei olisi edellyttänyt. Yliopistojen koulutuspaikkalisäyksellä ei ollut suoraa yhteyttä pandemiaan, vaikka se onkin yhteiskuntapoliittisesti mielekästä, kun tavoitteena on koulutustason nostaminen.

Hyvinvointivaltiota ei ajeta alas vaan rakennetaan uudelleen

Hyvinvointivaltio ei pysähdy rahapulaan eikä koronaan. Juho Saaren myönteinen käsitys tulevaisuudesta perustuu yhtäältä historialliseen kokemukseen siitä, että ennenkin on kyetty uudistumaan murrosten seurauksena. Näkemystään Saari perustelee myös sillä, että nykyiset haasteet ovat enemmänkin teknisiä ja mitoitukseen liittyviä kuin periaatteellisia kysymyksiä, jotka ovat aika lukkoon lyötyjä suomalaisessa yhteiskunnassa.

– Hyvinvointivaltio nojaa vahvaan sosiaaliseen perustaan eli sillä on kansalaisten kannatus ja luottamus. Ei myöskään ole näyttöä siitä, että suomalaiset olisivat tulleet kylmemmiksi köyhiä kohtaan tai että yksinäisyys olisi hyvinvointivaltion takia lisääntynyt. Yhteiskunnan sosiaalisen perustan ja hyvinvointivaltion välillä on myönteinen yhteys, Saari sanoo.

Tulevat haasteet ovat Saaren mukaan sellaisia, että niiden kanssa voidaan elää tavalla tai toisella eikä niiden vuoksi kukaan ole ajamassa järjestelmää alas.

– Kysymys on alasajon sijasta siitä, miten tämä järjestelmä rakennetaan uudelleen.  Se on yhteiskuntapoliittinen kysymys, jonka suomalainen yhteiskunta todennäköisesti ratkaisee, Saari uskoo.

Iso kuva on Saaren mukaan se, että järjestelmä on kohtuullisen vakaa. Siinä on haasteita mutta ne eivät ole ylitsekäymättömiä.

– Sosiaali- ja terveyspolitiikan tutkimuksessa on historiallisesti vahvaa kriisilähtöisyyttä. Olemme usein huomanneet järjestelmän kriisiytyvän mutta olemme ehkä turhan vähän kiinnittäneet huomiota sen uudistumiskykyyn ja ylipäänsä sen kykyyn sopeutua uusiin tilanteisiin keskitettyjen pakettien avulla.

Sosiaalipolitiikan aikajänne on 25 vuotta

Juho Saari varoittaa tekemästä radikaaleja ratkaisuja murroksen pohjalla. Hän suosittaa odottamista murroksen jälkeiseen aikaan, jolloin voidaan tehdä pidemmälle meneviä linjauksia.

– Mahdollisuuksien ikkuna alkaa hahmottua siinä vaiheessa, kun murroksesta aletaan nousta.

Sosiaalipolitiikan aikajänne ei Saaren mukana ole yksi vaalikausi tai yhden vuoden kvartaali vaan 25 vuotta.

– Kun näitä järjestelmiä rakennetaan, niitä pitää katsoa eteenpäin 25 vuoden päähän, ei yksistään etuuksien tai yksittäisten palvelujen kautta vaan niiden sosiaalisten riskien ympärille rakennettujen hallintajärjestelmien kautta.

Saari nimeää yhdeksi haasteeksi sen, millainen suhde tulevaisuudessa muodostuu markkina- tai vakuutusehtoisen toiminnan ja uudelleenjaon välille. Hän sanoo olevansa myös mietteliäs siitä, mikä on sosiaali- ja terveyspolitiikan suhde apteekkilaitokseen, peli- ja alkoholimonopoleihin ja rahankeräykseen.

Miettimistä riittää myös siinä, miten Suomen malli asemoituu Euroopan unionin sisämarkkinoilla, joihin kuuluu tavaroiden, palveluiden, ihmisten ja pääomien vapaa liikkuvuus. Niiden ja hyvinvointivaltion saranakohtien yhteensovitus on monimutkainen, mutta Saaren mielestä ratkaistavissa oleva kysymys.

Hallinnon valuvikoja jäi korjaamatta

Sosiaali- ja terveyspolitiikan uudistamista haittaa Juho Saaren mukaan pinnan alla kupliva rakenteellinen valuvika, josta tutkijat, virkamiehet ja poliitikot
ovat hyvin tietoisia, mutta josta ei ole voinut vakavasti keskustella.

Ongelma on siinä, että tulonsiirrot ja palvelut käsitellään erillisillä poliittisilla areenoilla, ne koordinoidaan huonosti tai koordinaatiota ei ole lainkaan. Tämä eriseuraisuus aiheuttaa toistuvia päällekkäisyyksiä, aukkoja, osaoptimointia ja hyvinvointi- ja terveysvajeita.

Ongelma juontuu Saaren mukaan siitä, että palvelut ja tulonsiirrot ovat kehittyneet historiallisesti eri polkuja pitkin. Työn ja perheen yhteensovituksessa koordinaatio toimii jotenkin, työttömyyden hoidossa aika hyvin, koulutuksessa, etenkin aikuiskoulutuksessa jopa hyvin. Myös asumiseen liittyvissä asioissa koordinaatio näyttää toimivan. Huomattavan huonoa koordinaatio on sairauteen, vanhuuteen, työkyvyttömyyteen ja vammaisuutteen liittyvissä kysymyksissä.

Saari pitää paradoksaalisena sitä, että koordinaatio onnistuu parhaiten maahanmuuttoon ja ylivelkaantumiseen liittyvissä ratkaisuissa.

Valuvian korjaaminen etenee parhaiten kuntoutuksessa, joka liittyy vammaisuuteen ja työkyvyttömyyteen. Vanhuuden ja sairauden alueilla merkittävää edistystä ei ole näkyvissä.

Ensimmäinen askel koordinaation uudistamisessa olisi Saaren mukaan se, että Kelan ja tulevien sote-hyvinvointialueiden koordinaatiota parannettaisiin.

Ongelman ratkaiseminen on monimutkainen asia myös valtapoliittisesti ja rahoituspohjan vuoksi. Yksi uudistuskohde on toimeentulotuen ja sosiaalityön rajapinta. Sosiaalityö on palvelu ja toimeentulotuki taas Kelan myöntämä tulonsiirto.

Sote-uudistuksen suunta oikea mutta korjattavaakin jäi

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus on tulossa eduskuntaan jo ennen joulua. Juho Saari arvioi tilannetta niin, että vaihtoehdot ovat lopussa ja nyt esillä olevan vaihtoehto on ”jäljellä olevista vaihtoehdoista yksi parhaista”.

Saari pitää sote-uudistuksen suuntaa oikeana, vaikka hyvinvointialueiden määrästä ja Uudenmaan pilkkomisesta voitaisiin vieläkin keskustella.

Keskeisimpänä yksittäisenä haasteena Saari pitää sitä, että työllisyyden, varhaiskasvatuksen ja sosiaalitoimen väliin saattaa muodostua uusi hallinnollinen ulkoraja.

– Onko parempi, että sosiaalipalvelut seuraavat terveyspalveluja tähän sote-alueeseen vai pitäisikö rinnalle rakentaa toinen mekanismi, jossa työllisyyspalvelut, sosiaalitoimi ja varhaiskasvatus olisivat tiiviimmin kiinni toisissaan? Tässä on tilaa alueellisille ratkaisuille.

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jonne Renvall

Juho Saari: Samassa veneessä. Hyvinvointivaltio eriarvoistuneessa yhteiskunnassa. Docendo 2020.