Keuhkoahtaumatauti on elinikäinen ja vähitellen paheneva sairaus. Jotta keuhkoahtaumatautia sairastava voi elää mahdollisimman hyvää elämää, hän tarvitsee oikea-aikaista, yksilöllisesti kohdennettua ohjausta. Terveydenhuollon ammattihenkilöllä on ainutlaatuinen mahdollisuus keskustella keuhkoahtaumatautia sairastavan kanssa juuri niistä asioista, jotka sairauden omahoidossa ovat kaikkein merkityksellisimpiä vastaanotolle tulleelle henkilölle.
Maailman terveysjärjestö (WHO) on asettanut keuhkoahtaumataudin kuolinsyytilaston kolmannelle sijalle. Suomalaisesta väestöstä keskimäärin 200 000 henkilöä sairastaa keuhkoahtaumatautia.
Keuhkoahtaumataudin tärkein aiheuttaja on tupakointi, joten sairauteen voi liittyä häpeää ja syyllisyyttä itse aiheutetusta sairaudesta. Häpeän seurauksena sairauden oireet voidaan salata, jolloin hoitoon hakeutuminen ja sairauden hyvä hoito voivat viivästyä.
— Meillä jokaisella tulee kuitenkin olla yhdenvertainen oikeus saada hyvää hoitoa riippumatta siitä, mikä sairauden on aiheuttanut, painottaa Siltanen.
Väitöstutkimuksessa tarkastellaan omahoidon ohjausta sairauden vakaassa vaiheessa, jolloin keuhkoahtaumatautia sairastavan tulisi suositusten mukaisesti tavata lääkäri ja sairaanhoitaja keskimäärin kerran vuodessa. Vastaanottoaika on usein lyhyt, ja sen aikana on hoidettava monia asioita, joten lääkäreiden ja sairaanhoitajien on hallittava hyvin keuhkoahtaumatautiin liittyvän ohjauksen sisältö. Tämän lisäksi heidän tulisi olla hyvin selvillä jokaisen keuhkoahtaumatautia sairastavan yksilöllisistä tiedontarpeista.
— Jos ohjauksen sisällön valitsee yksinomaan terveydenhuollon ammattilainen, voi olla, että vastaanotolla oleva ihminen ei saa kipeästi tarvitsemaansa tietoa, toteaa Siltanen.
Tällöin hukataan rajallinen aika ja mahdollisuus, joka ohjaukseen on käytettävissä.
Siltasen väitöstutkimus osoittaa, että lääkäreillä ja sairaanhoitajilla on keuhkoahtaumatautia sairastaviin verrattuna osittain erilainen näkemys niistä ohjauksen sisältöalueista, joista vastaanotolla tulisi keskustella. Keuhkoahtaumatautia sairastavien tiedontarpeet ovat kokonaisvaltaisia, kun taas terveydenhuollon ammattihenkilöiden ohjaus keskittyy etenkin sairauden lääketieteelliseen hoitoon.
— Keuhkoahtaumatautiin voi liittyä vaikeita pahenemisvaiheita, jotka voivat aiheuttaa huolta ja jopa kuolemanpelkoa. Sairauden edetessä myös avuntarve väistämättä lisääntyy. Siksi myös omaisten ja läheisten tulisi saada tarvitsemaansa ohjausta ja tukea, painottaa Siltanen.
Väitöstutkimus suosittaa yksilöllisiin tiedontarpeisiin kohdennettua, näyttöön eli luotettavaan tutkimustietoon perustuvaa omahoidon ohjausta jokaiselle keuhkoahtaumatautiin sairastuneelle. Viimeistään sairauden edenneessä vaiheessa keuhkoahtaumatautia sairastavan läheiset tulisi ottaa mukaan ohjaukseen, jotta myös he saisivat tarvitsemaansa tietoa ja tukea.
Hämeenlinnassa asuva Hannele Siltanen työskentelee tällä hetkellä tutkijana Hoitotyön tutkimussäätiöllä. Hän on toiminut työryhmässä, joka laati vuonna 2018 julkaistun Hotus-hoitosuosituksen® keuhkoahtaumatautia sairastavan omahoidon ohjauksen sisällöistä.
Terveystieteiden maisteri Hannele Siltasen hoitotieteen alaan kuuluva väitöskirja Keuhkoahtaumatautia sairastavan tiedontarpeisiin kohdentuva omahoidon ohjaus tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 28.5.2021 kello 12 alkaen. Vastaväittäjänä toimii professori Maria Kääriäinen Oulun yliopistosta. Kustoksena toimii professori Eija Paavilainen Tampereen yliopistosta.
Väitöstä voi seurata etäyhteydellä.
Väitöskirjaan voit tutustua osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1932-8
Valokuva: Hämeenlinnan Raatikuva