Heinäsen tutkimus osoittaa, että Euroopan Unionin jäsenmaissa näkyvät eri maiden historiaan ja kulttuuriin liittyvät erot, jotka johtavat erilaisiin poliittisiin painotuksiin ja toimintamalleihin. Valtion rooli yksilöiden tai perheen elämässä vaihtelee sen mukaan, millä tavalla vastuu hyvinvoinnista jakautuu valtion, markkinoiden ja perheen kesken ja millaiset roolit vanhemmilla katsotaan olevan perheen ja työllisyyden suhteen.
Suomen perhepolitiikka tukee lapsiperheiden asemaa pohjoismaiseen tapaan kattavalla tuki- ja palvelujärjestelmällä. Kansallisella tasolla alueittaisia haasteita muodostavat lähinnä palvelujen tuottamiseen ja saatavuuteen liittyvät kysymykset sekä alueelliset erot väestörakenteessa. EU-maiden keskiarvoon verrattuna Suomi on Ruotsin tapaan lapsiperheiden hyvinvoinnin kärkimaita siitäkin huolimatta, että erilaisten perheiden tilanne vaihtelee. Kehityksen osalta tutkimuksen tulokset osoittavat, että köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien lapsiperheiden tilanne vaihtelee perhetyypeittäin. Suomessa yksinhuoltajaperheet ovat muita lapsiperheitä selkeästi suuremmassa riskissä.
Keski-Euroopan maista Saksa on panostanut lapsiperheiden etuuksiin vahvasti viime vuosien aikana ja saanut muun muassa syntyvyyden kasvusuuntaiseksi. Saksan haasteena on kuitenkin päivähoitopalvelujen osin vielä puutteellinen tarjonta, joka vaikuttaa etenkin äitien työllisyyteen.
Itä-Euroopan maiden osalta Viron perhepoliittiset tukitoimet painottuvat suoriin taloudellisiin tukimuotoihin ja kohdentuvat pääasiassa pieniin lapsiin ja äiteihin, jolloin vaikutukset näkyvät sekä äitien työllisyydessä että vanhempien perherooleissa.
Espanjassa kehitys on ollut talouskriisin seurauksena hidasta, ja Espanjan ongelmana on heikko panostus perhepolitiikkaan. Etelä-Euroopan maissa valtion rooli on perheiden elämässä huomattavasti Pohjoismaita vähäisempi ja tämä näkyy myös Espanjassa lapsiperheiden EU-maiden keskiarvoa suuremmassa köhyysriskissä.
- Yksiselitteinen tai yksinkertaistava näkemys hyvinvoinnista ei kerro siitä, millä tavalla hyvinvointi jakautuu tai millaisena se koetaan. Perheiden köyhyys on muodostunut riskitekijäksi monissa Euroopan maissa ja aiheuttaa ongelmia taloudellisen tilanteen ja sosiaalisen leimautumisen lisäksi myös heikentämällä kansalaisten luottamusta hyvinvointivaltiota kohtaan, Heinänen toteaa.
Pohjoismainen hyvinvointivaltion malli nähdään usein esimerkkinä kattavasta tuki- ja etuusjärjestelmästä, mutta yksittäisissä maissa on nähtävissä eroja etenkin tuki- ja palvelujärjestelmän erilaisissa painotuksissa. Globalisaatiolla ja Euroopan yhdentymisellä on kuitenkin ollut vaikutusta siihen, että myös Euroopan sisällä ovat eri maiden väliset erot kaventuneet.
Suomessa perhepolitiikan asema on pääpiirteissään hyvä, mutta siitä huolimatta etenkin sosiaalisten riskien ja eriarvoistumisen ilmeneminen on huolestuttava ilmiö.
- Hyvinvoinnin eriarvoistumisen ja sen mukanaan tuomien haasteiden vuoksi kaivataan poliittisia toimia, joiden avulla voidaan ehkäistä kahtiajako järjestelmästä hyötyvien ja siitä hyötymättömien välille, Heinänen toteaa.
Tutkimus Suomen perhepoliittisista linjauksista osoittaa kuitenkin, että poliittinen keskustelu painottuu helposti vuodesta toiseen samalla tavalla keskittyen pääosin taloudellisen tilanteen mukaan joko suoriin taloudellisiin tukiin tai palvelujen kehittämiseen, jolloin muutokset syntyvät enemmänkin pakottavista syistä kuin kokonaisvaltaisen arvioinnin tuloksena.
Heinänen toteaa kuitenkin, että kannustava perhepolitiikka, joka tukee vanhempia perheen perustamiseen rohkaisevalla tavalla on muutakin kuin resurssien kohdentamista eri tarkoituksiin. Perhepolitiikalla voidaan luoda myös mahdollisuuksia, jolloin tilaa annetaan perheen tilanteeseen sopiville ratkaisuille.
HM Hannele Heinäsen hallintotieteen alaan kuuluva väitöskirja Perhepolitiikan tulokset puntarissa: Arviointitutkimus lapsiperheiden hyvinvoinnista Suomessa ja Euroopassa tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa 19.2.2021 klo 12.00 keskustakampuksen Pinni A -rakennuksen Paavo Koli -salissa, Kanslerinrinne 1. Vastaväittäjänä toimii työelämäprofessori Olavi Kangas Turun yliopistosta. Kustoksena toimii professori Lasse Oulasvirta Johtamisen ja talouden tiedekunnasta.
Tilaisuutta voi seurata etäyhteydellä
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1854-3