Hyppää pääsisältöön

Etäyhteydellä - Tekonivelinfektioiden seuranta ja riskitekijöiden tunnistaminen on tärkeää infektioiden ehkäisyssä

Tampereen yliopisto
Paikkakunta Tampere
8.5.2020 9.00–13.00
Kielisuomi
PääsymaksuMaksuton tapahtuma
Meeri Honkanen
Tekonivelinfektioihin liittyy merkittävää sairastavuutta ja kuolleisuutta, joten niiden ehkäisyyn käytetään huomattavasti terveydenhuollon resursseja. Lisäksi niiden ilmaantuvuutta seurataan useimmissa hoitoon liittyvien infektioiden seurantaohjelmissa. Tästä huolimatta tekonivelinfektiolle ei ole olemassa yhtenäistä määritelmää, ja toisaalta tekonivelinfektioiden ehkäisyssä käytetyt menetelmät perustuvat vaihtelevaan näyttöön.

Tekonivelinfektio on tekonivelleikkauksen pelätyimpiä komplikaatioita. Lääketieteen lisensiaatti Meeri Honkanen tutki väitöskirjassaan tekonivelinfektion diagnostisia kriteerejä ja infektion kehittymiseen vaikuttavia riskitekijöitä. Lisäksi tutkimuksen kohteena olivat bakteremian eli verenmyrkytyksen seurauksena syntyneet tekonivelinfektiot.

Tekonivelinfektioiden seurannan on osoitettu vähentävän niiden ilmaantuvuutta. Tekonivelinfektiot ovatkin osa useimpia hoitoon liittyvien infektioiden seurantaohjelmia. Tekonivelinfektiolle ei ole kuitenkaan ollut olemassa yhtenäistä määritelmää, vaan kliinisessä työssä, tutkimuksissa ja seurantaohjelmissa on käytetty erilaisia määritelmiä, jotka pohjautuvat laboratoriokokeiden, mikrobiologisten näytteiden ja kliinisten löydösten erilaisiin yhdistelmiin.

Monissa maissa seurantaohjelmissa on käytetty 1990-luvulla kehitettyä tekonivelinfektion määritelmää, jossa diagnoosiin riittää myös hoitavan lääkärin mielipide. Viime vuosina kansainvälisesti on kuitenkin kehitetty objektiivisempi määritelmä, jotta seuranta- ja tutkimustuloksien vertailu helpottuisi.

Vanhaa ja uudempaa tekonivelinfektion määritelmää ei ole kuitenkaan aiemmin vertailtu keskenään. Honkasen tutkimuksessa osoitettiin, että tunnistetuista tekonivelinfektiotapauksista noin viidesosa täytti ainoastaan vanhan tekonivelinfektion määritelmän kriteerit, mutta ei uudempia. Näistä tapauksista noin puolessa tekonivelinfektion diagnoosi perustui pelkästään kliinikon mielipiteeseen.

– Näin ollen käytetyllä tekonivelinfektion määritelmällä on vaikutusta esimerkiksi ilmaantuvuuslukuihin. Jatkossa tulisikin pyrkiä objektiivisempien kriteerien käyttöön infektioiden seurannassa, toteaa Honkanen.

Honkasen tutkimuksessa haluttiin myös selvittää leikkausta edeltävien tekijöiden vaikutusta tekonivelinfektion kehittymisen riskiin. Tekonivelleikkaukseen tulevilta potilailta on perinteisesti otettu virtsanäyte ennen leikkausta ja mahdollinen virtsan bakteerikasvu on hoidettu antibiootein. Honkasen tutkimuksessa kuitenkin näytettiin, että leikkausta edeltävä virtsan bakteerikasvu tai sen hoitaminen antibiooteilla ei vaikuttanut tekonivelinfektion kehittymisen riskiin vuoden seurannassa.

– Vastaavaa näyttöä siitä, että tekonivelleikkausta edeltävä virtsan bakteerikasvun seulonta oireettomilta potilailta ei ole tarpeellista tekonivelinfektioiden ehkäisyssä, on saatu myös aiemmissa tutkimuksissa. Omassa tutkimuksessani oli kuitenkin käytössä maailmanlaajuisestikin merkittävän suuri potilasaineisto, joten tämä lisäsi tulosten painoarvoa. Tutkimustulokset huomioitiinkin myös kansainvälisessä hoitosuosituksessa, Honkanen kertoo.

Luopumalla turhista seulontakäytännöistä voidaan säästää merkittävästi terveydenhuollon kustannuksissa.

Väitöskirjatutkimuksessa löydettiin myös uusia ja yllättäviä tutkimustuloksia. Tekonivelleikkaukseen tulevien potilaiden leikkausta edeltävää antibioottien käyttöä ei ole juuri tutkittu. Honkasen tutkimusaineistossa jopa viidesosa tekonivelleikkaukseen tulevista potilaista oli syönyt yhden tai useampia antibioottikuureja edeltävän kolmen kuukauden aikana. Yllättäen potilailla, jotka olivat syöneet antibioottikuurin, oli vähemmän tekonivelinfektioita vuoden seurannassa kuin niillä potilailla, jotka eivät olleet käyttäneet antibiootteja.

– Koska vastaavaa löydöstä ei ole aiemmissa tutkimuksissa raportoitu, tämän merkitys on vielä epäselvä ja vaatii lisätutkimuksia ennen kuin mitään hoitosuosituksia voidaan antaa. Näin ollen antibiootteja tulisi käyttää vain todettujen bakteeri-infektioiden hoidossa tekonivelleikkaukseen tulevilla potilailla, muistuttaa Honkanen.

Meeri Honkanen on kotoisin Oulusta. Hän on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta vuonna 2010 ja sisätautien erikoislääkäriksi 2017. Tällä hetkellä hän työskentelee infektiolääkärinä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.

Lääketieteen lisensiaatti Meeri Honkasen infektiosairauksien alaan kuuluva väitöskirja Diagnosis, Risk Factors and Prevention of Periprosthetic Joint Infections tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 8.5.2020 klo 12 alkaen. Tampereen yliopiston väitöstilaisuuksia ei koronavirustilanteen vuoksi järjestetä yleisötilaisuuksina, mutta väitöstä voi seurata etäyhteyden kautta. Vastaväittäjänä toimii dosentti Kaisa Huotari (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Katri Kaukinen lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnasta.

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1521-4

Kuva: Virpi Honkanen