Etätyöskentely: välimatka luo yhteishenkeä musiikinopetuksessa
Kun TAMK siirtyi 18.3. etäopetukseen, instrumenttipedagogeiksi toista vuotta opiskelevat veljekset Lauri Tuomisto ja Tuomas Tuomisto koppasivat soittimensa kainaloon ja lähtivät kotipaikkakunnalleen Jurvaan Etelä-Pohjanmaalle. Skypessä tai Zoomissa ei ole väliä, antaako opettaja ohjeitaan Tampereelta vai Jurvasta. Opetuksen suunnittelussa täytyy kuitenkin käyttää luovuuttaan tuoreella tavalla, ja suunnitteluun on käytettävä enemmän aikaa.
– Soittotuntien painopisteet etäopetuksessa muuttuivat hieman lähiopetukseen verrattuna. Esimerkiksi dynamiikkaan ja sointiin on vaikeampi puuttua, ja joitain teknisiä asioita täytyy lähestyä eri perspektiivistä, Tuomas Tuomisto sanoo.
– Jonkin verran joutuu miettimään, kuinka selittää sellainen asia, jonka lähiopetuksessa voi näyttää ihan kädestä pitäen. Asioiden sanoittamisen merkitys korostuu, hän lisää.
Myös Lauri on huomannut keskittyvänsä etäopetuksessa eri asioihin kuin lähiopetuksessa.
– Oppilaan soittoasentoa on haasteellista seurata, joten kiinnitän enemmän huomiota sormituksiin, selkeyteen ja tarkkuuteen. Kuvakulmien vaihtelu kuitenkin antaa pienen mahdollisuuden puuttua käsien asentojen tarkkailuun.
Uusista vaatimuksista huolimatta molemmat veljekset ovat sopeutuneet tilanteeseen nopeasti. Kotipaikkakunnalla opetusharjoittelu- ja opiskeluolosuhteet sai järjestettyä suotuisimmiksi kuin opiskelija-asunnossa Tampereella. Tuomistot löysivät tuttunsa avustuksella Jurvan keskustasta opetustilan, jossa voivat pitää tuntejaan rauhassa vuorotellen.
– Etänä opettaminen on tuntunut yllättävän toimivalta. Aluksi olin hieman skeptinen asian suhteen, mutta homma on lähtenyt pyörimään hyvin, Lauri kertoo.
Tuomaksen opetuksessa on 12-vuotias vasta-alkaja ja Laurilla 20-vuotias kokeneempi hanuristi, jotka ovat suhtautuneet uudenlaisiin opetustuokioihin rennosti.
– Etäopetus on ehkä hieman lisännyt pienten kömmähdysten kautta soittotuntien humoristisuutta. Verkko-opetus on tuntunut myös olevan oppilaalle mukavaa vaihtelua, Tuomas tuumii.
Tuomaksen etäopetustunti kestää noin 45–60 min, ja sen rakenne on perinteinen ja hyväksi havaittu. Aluksi jutellaan kuulumiset, sitten lämmitellään soittoharjoituksilla. Valtaosa tunnista käydään läpi oppilaan ensimmäisiä isoja kappaleita ja keskitytään niiden vaikeisiin kohtiin. Lopuksi opetellaan jotakin uutta. Aikaisemmin lähiopetus tapahtui Tampereen Pyynikillä Musiikkiakatemian tiloissa.
Nyansseista analyyttisyyteen
Tuomiston veljesten ohjaava opettaja TAMKissa on musiikin tohtori Mika Väyrynen. Hänestä etäopetus on varsin hyvä ja kehittävä työskentelymuoto.
– Koska äänentoisto ei etäopetuksessa ole samaa laatua kuin akustisessa normaalissa opetuksessa, nyanssien sijaan ote on aavistuksen tieteellisempi tai analyyttisempi: tarkkuuden, tietokoneen tarkan rytmin, jonkinlaisen digitaalisen taidon tarkkailu ja kehittäminen. Tunnekuohut ovat soittosuorituksessa kenties normaalia pienempiä, mutta etäopetuksessa voidaan erittäin tehokkaasti paneutua taidon motorisiin osa-alueisiin. Soittotaitohan on myös nimenomaan käsityötaidon hallintaa; tulkinta on suorassa yhteydessä taitoon ja taituruuteen. Ilman yhtä ei voi olla toista, Väyrynen valottaa.
Väyrysen mukaan etäopetus pedagogiikan opettamisessa mahdollistaa normaaliolosuhteita paremman syventymisen tutkimiseen ja erityisesti opettajaopiskelijoiden omaan tutkimiseen.
– Esimerkkinä siitä on nyt antamani tehtävänanto: etsiä netistä muutama harmonikan mestarikurssi ja opetusvideoita, analysoida niitä, poimia niistä hyviä ja ei-niin-hyviä elementtejä sekä pohtia, mitä omaan opetukseensa voisi liittää. Samalla tutustuu erilaisiin opetusmenetelmiin eri kulttuureissa. Noista sitten keskustellaan etänä. Ylipäätään verkkoa voidaan käyttää erittäin monilla tavoin. Sekä mainitulla tavalla että laajemmin esimerkiksi vertailemalla eri kulttuurien soittotapoja, muiden soitinten opetusta, maailmankuulujen taiteilijoiden suorituksia ja opetusta. Verkossa voidaan tutkia nuotteja ihan Bachin käsikirjoituksia myöten. Vain mielikuvitus on rajana.
Etäisyys yhdistää
Tekniikan kanssa Tuomistot ovat pärjänneet kunniakkaasti, vaikka verkkoyhteys aiheutti aluksi päänvaivaa.
– Heikko verkkoyhteys tuotti aluksi ongelmia, mutta etsintöjen jälkeen löysin täältä kotikunnaltani myös sellaisen paikan, jossa verkkoyhteys mahdollistaa etäopetuksen. Lisäksi yksipuolinen kuvakulma ja viive vaikeuttavat jonkin verran opetusta. Viiveen vuoksi vaikkapa yhteissoitto oppilaan kanssa on mahdotonta, Tuomas Tuomisto kertoo.
Tuomaksen mielestä etätyöskentely vaatii asianmukaisen laitteiston, jotta soitto vastaa mahdollisimman hyvin normaalia opetustilannetta. Erityisesti äänenlaatuun on tärkeää panostaa. Samaa mieltä on opettaja Mika Väyrynen, jolla on ohjattavia sekä TAMKissa että Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa.
– Musiikin etäopetusta ajatellen tulisi opiskelijoilla olla tietokoneen ulkopuolinen mikrofoni nimenomaan musiikkia varten. Vaihtelua äänen laadussa on aika paljon, Väyrynen sanoo.
Jotkut opiskelijat ovatkin joutuneet hankkimaan itse uutta laitteistoa kotiin, ja asumisjärjestelytkin ovat voineet hankaloittaa opetuksen järjestämistä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että poikkeukselliset olosuhteet ovat mahdollistaneet vahvan yhteisen tahtotilan saada opiskelu jatkumaan mahdollisimman sujuvasti.
Mika Väyrysen mukaan yhteistyö Tuomistojen kanssa on ollut helppoa ja mutkatonta. Hän näkee poikkeustilanteen virkistävänä vaihteluna.
– Kun tilanteen hyväksyy tämän hetken tosiasiana ja ilman turhaan kritisointia, ei tässä mitään ongelmaa ole. Samalla positiivinen suhtautumisemme ja energiamme välittyy myös opiskelijoille. Tämä puolestaan tukee opintoja monella tavalla ja luo yhteishenkeä: puhalletaan yhteen hiileen ja korona hiiteen!
Teksti: Emmi Rämö
Kuva: Tuomas Tuomisto
