Hyppää pääsisältöön

Enni Ala-Mikkula: Vaarakäsitys tärkeässä roolissa työnantajan työsuojelutoiminnan onnistumista arvioitaessa

Tampereen yliopisto
SijaintiEtäyhteys
Ajankohta6.11.2020 10.00–14.00
Kielisuomi
PääsymaksuMaksuton tapahtuma
Väittelijä Enni Ala-Mikkula
Työsuojelu on työpaikan keskeinen toiminto niin työntekijöiden, työnantajan kuin yhteiskunnankin näkökulmasta. Päävastuu työsuojelulainsäädännön noudattamisesta kuuluu työnantajalle ja sen edustajina toimiville esimiehille. Kysymys siitä, kuka vastaa työturvallisuudesta ja missä laajuudessa, on työnantajan vastuun ensisijaisuudesta huolimatta monitahoinen ja tapauskohtainen. Enni Ala-Mikkula tutki työnantajan työsuojeluvastuuta, sen laajuutta, rajoittumista ja kohdentumista sekä vastuun laiminlyöntien seuraamuksia.

Työnantajan työsuojeluvastuun eri ulottuvuuksia tarkastelemalla Ala-Mikkulan väitöskirjassa vastataan kysymykseen, millä tavalla toteutettuna työnantajan työsuojelutoiminta täyttää laissa sille asetetun vaatimustason. Työnantajan työsuojeluvastuuta ja sen ulottuvuuksia tarkastellaan erityisesti eräisiin keskeisiin työnantajan työsuojeluvelvollisuuksiin keskittyen. Nämä velvollisuudet, joista jokaisen työnantajan on huolehdittava riippumatta tehtävän työn luonteesta tai työpaikan vaaroista, ovat työturvallisuuslain (738/2002) 8 §:n yleinen huolehtimisvelvoite, 10 §:n vaarojen selvitys- ja arviointivelvollisuus sekä 14 §:n opetus- ja ohjausvelvollisuus.

– Työnantajan työsuojelutoiminnalle on lainsäädännössä asetettu lähtökohtaisen korkea vaatimustaso, mutta laajuudestaan huolimatta työnantajan työsuojeluvastuu ei ole rajaton. Työnantajan työsuojelutoimintaa ja työnantajan tekemiä työsuojeluratkaisuja ohjaavat yhtäältä vaatimustasoa nostavat tekijät, kuten työsuojelutoiminnan tavoitteet ja vaarojen ennaltaehkäisemisen periaatteet, mutta toisaalta vaatimustasoa laskevat erilaiset rajaavat tekijät, kuten toteutettavien toimenpiteiden tarpeellisuusvaatimus ja olosuhteiden ennalta-arvaamattomuus, Enni Ala-Mikkula kertoo.

Ala-Mikkula analysoi tutkimustaan varten laajaa oikeustapausaineistoa. Hän havaitsi, että työnantajan työsuojeluvelvollisuuksia rajaavilla tekijöillä on myös käytännössä merkitystä siten, että työnantajan on mahdollista osoittaa toimineensa huolellisesti ja asianmukaisella tavalla, vaikka työpaikalla olisi päässyt sattumaan tapaturma. Tältä osin sääntely näyttää toimivan. Toisaalta Ala-Mikkula huomasi, että tuomioistuinten ratkaisuja oli mahdollista kritisoida useammin siitä, että työnantajan työsuojeluvastuuta on päädytty rajoittamaan liian heppoisin perustein, kuin siitä, että työnantajan työsuojeluvastuuseen olisi suhtauduttu liian ankarasti.

– Oikeuskäytäntö ei näytä kaikilta osin onnistuvan ilmentämään työnantajan työsuojelutoiminnalle asetettua lähtökohtaisen korkeaa vaatimustasoa, Enni Ala-Mikkula sanoo.

– Tutkimukseni keskeisiin havaintoihin kuuluu se, että työnantajan yleisen huolehtimisvelvoitteen, erityisesti vaarojen ennaltaehkäisemisen periaatteiden, vahvempi ja itsenäisempi merkitys tuomioistuimissa työsuojelulaiminlyöntejä arvioitaessa voidaan nähdä edellytyksenä sille, että työturvallisuuslain sääntelyn dynaaminen luonne toteutuisi nykyistä paremmin myös käytännössä, Ala-Mikkula kertoo.

Vaarojen ennaltaehkäisemisen periaatteet ovat myös tärkeä linkki tutkimuksessa systematisoitujen kahden työnantajan työsuojelutoiminnon – vaarojen havainnoinnin ja vaaroihin reagoinnin – välillä. Työnantajalle asetetun vaatimustason ja sen saavuttamisen näkökulmasta keskeisessä asemassa on näiden kahden toiminnon välivaihe, työpaikalla muodostunut vaarakäsitys.

– Vaarakäsityksenä tutkimuksessa tarkoitetaan työnantajan saavuttamaa tietoa työhön ja työympäristöön liittyvistä vaaroista sekä arviota noiden vaarojen todennäköisyydestä ja vakavuudesta. Jotta työnantajan voidaan katsoa toteuttaneen työsuojelutoimintaansa kokonaisuutena arvioituna työsuojelulainsäädännön vaatimusten mukaisesti, tulee vastauksen seuraaviin kahteen kysymykseen olla myönteinen: ovatko työnantajan toteuttamat vaarojen havainnointikeinot johtaneet paikkansapitävään käsitykseen työpaikan vaaroista ja onko vaaroihin reagoimiseksi ryhdytty oikea-suhtaisiin ja oikein mitoitettuihin työsuojelutoimenpiteisiin, Ala-Mikkula kertoo.

Enni Ala-Mikkula työskentelee tutkijana Helsingin yliopistossa ja luennoi työoikeudesta Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa.

KTM Enni Ala-Mikkulan yritysjuridiikan alaan kuuluva väitöskirja Työnantajan työsuojeluvastuu – tutkimus työnantajan keskeisistä työsuojeluvelvollisuuksista sekä niissä työnantajan työsuojelutoiminnalle asetetusta vaatimustasosta tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa perjantaina 6.11.2020 klo 12 Keskustakampuksella Pinni A-rakennuksen Paavo Koli -salissa, Kanslerinrinne 1, Tampere. Vastaväittäjänä toimii OTT, KTM Jari Murto Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii OTT, VTM Veikko Vahtera johtamisen ja talouden tiedekunnasta.

Väitöstilaisuuteen voi osallistua etäyhteydellä.


Kuva: Rami Mäkinen