Tutkimus

Brexit-viestejä tutkinut professori pitää nettikeskustelujen siistimistä toivottomana

Reijo Savolainen/ Kuva: Erkki Karén
Reijo Savolainen sanoo, että nettikeskustelu on oma lajityyppinsä, jolta osanottajat voivat halutakin epäkorrektia räiskettä ja viihdettä.
Vastakkainasettelua, poteroitumista, negatiivisuutta ja vastapuolen mollaamista.

Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen emeritusprofessori Reijo Savolainen sai odotettuja tuloksia, kun hän tutki brittien Brexit-keskusteluja Toulminin argumentaatiomallin avulla.

Savolainen kävi läpi 40 keskusteluketjua PoliticsForum-sivustolta vuoden 2016 Brexit-kansanäänestyksen edeltä. Analysoitavana oli yhteensä 1563 viestiä.

Savolainen pitää nettikeskustelujen siistimistä toivottomana tehtävänä, jonka ratkaisemiseen ei ole mitään poppakonstia. Hän muistuttaa silti, että nettikeskustelu on oma lajityyppinsä, jolta osanottajat ehkä haluavatkin epäkorrektia räiskettä.

– Keskustelijat voivat halutakin sitä, että ei olla korrekteja. Saattaa olla, että ihmiset nauttivat siitä, että saa räiskytellä ja heitellä ihan kunnolla. Sillä saattaa olla jopa viihteellinen osuutensa, että saa hyvät naurut, kun pystyy mollaamaan kaveria oikein kunnolla, Savolainen sanoo.

Nettikeskustelun kulttuuriin kuuluu se, että osanottajat eivät ole herrasmiehiä, vaikka moderaattori voi karsiakin pahimmat ylilyönnit.

Poteroista huutelua

Reijo Savolaisen tutkima Brexit-keskustelu noudatti poliittisen nettikeskustelun tuttua linjaa siinä, että osapuolet linnoittautuivat omiin siiloihinsa ja huutelivat toisilleen omista poteroistaan.

Savolainen havaitsi aiemmista tutkimuksista tutun kaikukammio-ilmiön, jossa samanmieliset kokoontuvat omiin kupliinsa ja tukevat kommenteillaan omia näkemyksiään.

Vastapuolen suuntaan huudellaan, mutta kukaan ei keskustelun aikana korjaa näkemyksiään. Osapuolten välinen vuorovaikutus on vähäistä, sillä vain 20 prosenttia viesteistä oli vastaväitteitä toisen osapuolen aloitteisiin. 80 prosenttia viesteistä esitteli vain omia näkemyksiä kommentoimatta vastapuolta.

Näkemykset olivat mielipiteitä, joita ei juurikaan perusteltu faktatiedoilla. Keskusteluketjut lähtivät helposti rönsyilemään niin, että alkuväitteen esittämisen jälkeen ketju pysyi koossa noin 20–30 viestin ajan. Sen jälkeen ketju meni yleensä ohi aiheesta sivupoluille.

Malliesimerkiksi Savolainen nostaa keskusteluketjun edellisen illan televisioväittelystä, jossa Brexitin kannattaja Nigel Farage on esittänyt väitteen, että Turkista on tulossa 50 000 laitonta siirtolaista Britanniaan. Sitä seuranneessa nettikeskustelussa ei vaadittu väitteen perustelemista faktoilla. Sen sijaan esitettiin joukko tunneperäisiä mielipiteitä, joiden esittäminen ajautui nopeasti juupas–eipäs-tasolle.

Savolainen ei havainnut Brexit-nettikeskusteluissa viestejä, jotka kertoisivat ulkovaltojen yrityksistä puuttua Britannian sisäisiin asioihin. Brexit-kansanäänestyksestä ja Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaaleista alkaen on puhuttu siitä, vaikuttivatko venäläiset hakkerit vaalien tuloksiin valeprofiilien avulla.

Savolainen arvioi, että ulkopuoliset vaikutusyritykset Brexit-keskusteluihin ovat voineet karsiutua sivuston tiukkaan moderointiin. Hän pitää PoliticsForum-sivuston yleiskuvaa aika lailla siistinä ja sivistyneenäkin verrattuna vaikkapa Suomi24-palstaan.

Ilmasto kiihdyttää, matkailu viihdyttää

Reijo Savolainen on tutkinut Brexit-keskustelun lisäksi ilmastonmuutosta ja vapaa-ajan matkailua koskevia nettikeskusteluja.

Ilmastokeskustelu muistuttaa Brexit-keskustelua siinä, että laajemmat näkökulmat ja faktat puuttuivat molemmista. Yhteistä oli viestien negatiivinen sävy. Molemmissa keskustelijat linnoittautuivat omaan kantaansa ja puolustivat sitä härkäpäisesti riippumatta vastapuolen kommenteista.

Vapaa-ajan matkustamista koskeva nettikeskustelu poikkesi kahdesta muusta siinä, että sen sävy oli positiivinen, koska puhuttiin kaikkia miellyttävistä ja mukavista loma-asioista. Kriittisiä näkökantoja voitiin esittää hotellien palvelutasosta, taskuvarkaista tai taksien huijausyrityksistä.

Savolaisen mukaan matkakeskustelussa oli altruistinen sävy, kun pyrittiin auttamaan lomalle lähdössä olevaa keskustelukumppania. Keskustelu oli sympaattista, koska ei ollut kysymys mielipiteiden vastakkainasettelusta. Yleistä kuitenkin oli se, että myös matkakeskustelu perustui enimmäkseen mielipiteisiin faktojen sijasta.

Tietoyhteiskunta ei ole pettymys

Reijo Savolainen on seurannut tarkkaan tietoyhteiskunnan nousun vuosia ja tutkinut tietoverkkoja jo 1990-luvulla, jolloin vallitsi optimistinen näkemys tulevaisuudesta.

– Lähtökohdat 1990-luvulla olivat koko lailla erilaiset. Suurin tekijä, mikä on muuttanut asetelmaa, on sosiaalinen media. Tietokoneet ja verkot eivät ole kovin paljon muuttuneet, mutta suuri muutos on siinä, millä tavalla ihmiset ovat vuorovaikutuksessa sosiaalisen median foorumeilla, Savolainen sanoo.

Onko valemediaan ja totuuden jälkeiseen aikaan johtanut kehitys ollut pettymys?

– Vaikea sanoa, olisiko se pettymys vai toiveiden täyttymys. Tämä on keskeneräinen projekti tämä nettikehitys. Kyllä se on monimuotoistunut siitä, mitä se oli 1990-luvun ensimmäisinä vuosina.

Savolaisen mukaan nykyisin on jopa vaikea saada kuvaa kaikesta siitä, mitä netti tarkoittaa, sillä se on tunkeutunut jokaiseen huokoseen yhteiskunnassa. Enää netti ei ole erillinen asia vaan luonteva osa jokapäiväistä elämää.

– Jos tietokoneet ja verkot otettaisiin nyt pois, niin kyllä me aika ihmeissämme olisimme. Kaiken kaikkiaan on menty parempaan suuntaan.

Savolainen ei haluaisi vaihtaa takaisin 1990-luvun alkupuolelle, jolloin koko netti oli lapsenkengissään. Oli vain pari nettiselainta eikä lainkaan sosiaalista mediaa.

– Kyllä netti on helpottanut meidän jokapäiväistä elämäämme. Toki tällä kaikella on kääntöpuolensa, kun se auttaa rikollista toimintaa, vaaleihin vaikuttamista ja antaa uusia tapoja kyberrikollisuuteen. Kokonaisuutena näkisin, että tämä on ollut positiivista kehitystä kaiken kaikkiaan. En ole pettynyt siihen, mitä tähän saakka on tapahtunut.

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Erkki Karén

Reijo Savolainen: For or against Brexit? Justifying oppositional arguments in online discussion. Information Research, 25(3), paper 864.