Betonilattian kosteudenhallinta ei yksin riitä varmistamaan muovimaton kosteusturvallista asennusta
Suomessa on vuosikymmeniä yritetty estää muovipäällysteisten lattioiden aiheuttamia sisäilmaongelmia yksinomaan betonin kosteutta hallitsemalla. Nyt valmistuneessa yli kolmivuotisessa laboratoriotutkimuksessa osoitetaan, että riittävän alhaisen kosteuden lisäksi on otettava huomioon se, ettei maton alustan pH-taso ole liian korkea. Vaurioitumis- ja sisäilmariskiä voidaan merkittävästi vähentää käyttämällä lattianpäällysteen alla riittävän paksua matala-alkalista tasoitetta (pH alle 11,5).
Koekappaleissa varioitiin päällystyskosteutta (RH% 0,4xbetonin paksuuden syvyydeltä; RH80%, RH85% ja RH93%), tasoitetta (ei tasoitetta, matala-alkalinen aluminaattisementtipohjainen tasoite, alkalinen Portland-sementtipohjainen tasoite ja kipsitasoite), PVC-mattoa (julkisen tilan homogeeninen muovimatto, jossa DINCH-pehmennin, julkisen tilan homogeeninen muovimatto, jossa DINP-pehmennin ja asuintilan heterogeeninen muovimatto, jossa DINCH-pehmennin) sekä liimaa (akryylikopolymeeridispersio ja alkalinkestävä liima). Laboratoriokoekappaleiden seurantajakso on vähintään kaksi vuotta päällysteen asentamisesta.
Lattiapäällysteen alustan pH näyttää vahvasti korreloivan lattiapäällysteen vaurioitumisen tai vaurioitumisriskin kanssa. Alustan pH:n tulisi olla yksi päällystettävyyskriteeri ja sen määrittäminen yksi testausmenetelmä, jolla arvioidaan päällystyskriteerien täyttymistä tai mahdollista lattiapäällysteiden vaurioitumista. Tutkimuksessa esitetään ehdotus pH:n testausmenetelmäksi.
Laboratoriokokeiden perusteella riski suoraan betonin tai vastaavan pH-tason tasoitteen päälle asennettavan liimattavan PVC-lattianpäällysteen vaurioitumisesta alkalisen kosteuden seurauksena on suuri. Korkeimmat päästöt olivat koekappaleissa, joissa lattianpäällysteen alustan pH oli 12 eli päällystetty suoraan betonin päälle tai Portland-sementtipohjaisen tasoitteen päälle (pH sama kuin betonin). Riski on olemassa, vaikka lattianpäällyste on asennettu päällystysohjeen mukaisessa kosteudessa (RH85% kriteerisyvyydellä). Jos lattiapäällyste on asennettu korkeammassa kosteudessa, riski edelleen kasvaa. Liimattavan lattianpäällysteen alustan pH-tason tulee olla alhaisempi kuin betonin, hieman varmalla puolella olevana raja-arvona voidaan pitää tasoa pH < 11,5. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi käyttämällä tasoitetta, jonka pH täyttää kyseisen kriteerin. Matala-alkalisen tasoitteen käyttö ei kuitenkaan poista kosteudenhallinnan vaatimuksia: korkeammassa päällystyskosteudessa päällystetyissä koekappaleissa VOC-päästöt olivat yleensä suuremmat kuin vastaavissa koekappaleissa, jotka oli päällystetty alhaisemmassa kosteudessa.
Tässä tutkimuksessa tasoitekerroksen paksuus oli 5 mm. Vähintään kahden vuoden seurantajaksolla havaittiin tasoitteen alaosassa, 1…2 mm kerroksessa betonia vasten, pH:n nousua, kun päällystettä vasten olevan tasoitteen yläosan pH pysyi tasaisena tarkastelujaksolla. Näiden tulosten perusteella 2 mm tasoitekerros ei ole välttämättä riittävä, 5 mm tasoitekerros muodostaa paremman puskurin lattiapäällystettä vasten olevan tasoitekerroksen pH:n pysymiseen riittävän alhaisena.
Tutkimus on tehty Tampereen yliopiston Rakennustekniikan laboratoriossa professori Matti Pentin johdolla, mukana on ollut myös tutkijoita Materiaaliopin laboratoriosta. Tutkimusta ovat rahoittaneet Talonrakennusteollisuus, alan järjestöt, kunnat, lukuisat lattianpäällyste-, tasoite- ja liimavalmistajat sekä rakennusliikkeet.
Lisätietoja: Professori Matti Pentti, Rakennetun ympäristön tiedekunta, matti.pentti [at] tuni.fi
Rakennustekniikan tutkimusryhmään kuuluvat: projektipäällikkö Virpi Leivo, projektipäällikkö Jommi Suonketo, tutkimusapulainen Jussa Pikkuvirta.
Rakennetun ympäristön tiedekunnan kotisivut
Teksti: Virpi Leivo
