Väitös

Annika Taulaniemi: Sovellettu pilatestyyppinen harjoittelu vähentää tehokkaasti naishoitajien selkäkipuja

Annika Taulaniemi
Liikuntaharjoittelu on ainoa yksittäinen keino selkävaivojen kuntoutukseen ja ennaltaehkäisyyn, mutta harjoittelun sisällöstä ei ole yksimielisyyttä. Annika Taulaniemen väitöstutkimuksessa esitetään selän asennon hallintaan tähtäävä lihaskuntoharjoitusohjelma, joka vähensi tehokkaasti raskasta fyysistä hoitotyötä tekevien naisten selkäkipua.

Epäspesifi selkäkipu on erittäin yleinen työikäisen väestön vaiva, ja siitä aiheutuvan toimintakyvyn haitan katsotaan lisääntyneen 50 prosenttia vuodesta 1990 maailmanlaajuisesti. Vaikka akuutilla selkäkivulla on hyvä ennuste, se uusiutuu usein ja pitkittyy 5−10 prosentilla. Raskas fyysinen työ, kuten hoitotyö, lisää selkäkivun riskiä.
Vähäinen liikkuminen on riski selkäkipujen pitkittymiselle. Selkäkipuun liittyy usein selän asennon ja liikkeen hallinnan häiriöitä, liikkumiseen liittyvää pelkoa sekä rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia niin lihaksissa kuin keskushermostossakin, mihin erilaisilla harjoitusohjelmilla on pyritty vaikuttamaan. Liikuntaharjoittelun sisällöstä ja toteutustavasta ei ole selkeää yksimielisyyttä.

Taulaniemen väitöstutkimus perustuu UKK-instituutin satunnaistettuun, kontrolloituun interventiotutkimukseen (nk. NURSE-tutkimus; hoitohenkilöstön selkävaivojen varhaiskuntoutustutkimus). Väitöstutkimuksessa arvioitiin selän neutraaliasennon hallintaan tähtäävän, sovelletun pilatestyyppisen lihaskuntoharjoittelun vaikutuksia selkäkivun intensiteettiin, selän liikehallintaan, pelko- ja välttämisuskomuksiin, fyysiseen kuntoon ja työhön liittyviin muuttujiin, sekä arvioitiin harjoitteluaktiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä.

Tutkittavat (n = 219) työskentelivät fyysisesti raskaissa hoitotyön tehtävissä tamperelaisissa sairaaloissa, vanhainkodissa, kotihoidossa ja avoterveydenhuollossa. Harjoitusryhmään osallistuneiden tuloksia verrattiin harjoittelemattomiin 6 ja 12 kk:n seurannassa.

Harjoitusohjelma kesti 6 kuukautta ja siinä edettiin progressiivisesti kolmelle eri vaativuustasolle. Tavoitteena oli harjoitella kaksi kertaa viikossa, joko ohjatusti ryhmässä tai kotona videon avulla. Keskimääräisiä harjoituskertoja oli 24 viikon aikana 26, eli noin kerran viikossa.

Harjoitteluryhmällä selkäkivun intensiteetti, pelko- ja välttämisuskomukset sekä vaikeudet raskaissa hoitotyön tehtävissä vähenivät tilastollisesti merkitsevästi verrattuna harjoittelemattomien ryhmään. Selän liikehallinta ja vatsalihasvoima paranivat, mutta muissa kuntotekijöissä ei tapahtunut muutosta.

Harjoitteluaktiivisuus vaikutti tuloksiin: vähintään kerran viikossa harjoitelleilla kipu väheni alkutilanteesta 43 %, mikä on kliinisestikin merkittävä tulos. Myös selän liikehallinta parani ja liikkumiseen liittyvät pelot vähenivät huomattavasti enemmän ahkerammin harjoitelleiden ryhmässä. Vuorotyö, matala koulutustaso, fyysiseen aktiivisuuteen liittyvät pelot ja uskomukset sekä matalampi alkutilanteen kuntotaso olivat yhteydessä alhaisempaan harjoittelumäärään.

Vain toteutunut harjoittelu voi olla vaikuttavaa. Tehokkaiden ja turvallisten harjoitusohjelmien lisäksi jatkossa pitäisi kiinnittää huomiota tekijöihin, joiden avulla harjoitusaktiivisuutta saataisiin kohennettua. Hoitohenkilöstö on ammattiryhmä, jota väestön ikääntyessä tarvitaan entistä enemmän työhön, joka on fyysisesti raskasta ja edellyttää tiettyä kuntotasoa ja selän hallintaa.

Annika Taulaniemi kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseon lukiosta, opiskeli fysioterapeutiksi Jyväskylässä ja erikoistui neurologiseen fysioterapiaan Helsingissä. Terveydenhuollon maisteriksi hän valmistui Tampereen yliopistosta v. 1995 ja on työskennellyt Tampereella UKK-instituutissa vuodesta 1996 lähtien.

THM Annika Taulaniemen kokeellisen fysiatrian alaan kuuluva väitöskirja Neuromuscular Exercise for Low Back Pain – Efficacy among female healthcare workers in biospychosocial framework tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 11.12.2020 kello 12 alkaen Arvo-rakennuksen auditoriossa F114, Arvo Ylpön katu 34, Tampere. Vastaväittäjänä toimii dosentti Simo Taimela Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Clas-Håkan Nygård yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.

Pandemiatilanteen vuoksi väitöstilaisuuden yleisömäärä on rajoitettu. Väitötilaisuutta voi seurata etäyhteydellä, meeting ID: 645 2938 2907

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1772-0