Vauvan uni on hyvin erilaista kuin isommilla lapsilla tai aikuisilla johtuen keskushermoston kypsymättömyydestä. Keskushermosto kuitenkin kehittyy nopeasti vauvaikäisenä, mikä näkyy lähes kaikkien unen ominaisuuksien jatkuvana muutoksena. Vauvan uni kuvastaa siis keskushermoston ajankohtaista, iänmukaista kehitysvaihetta.
Vaikka unen varhaiskehityksen merkittävimmät muutokset tapahtuvat normaalisti kehittyvillä vauvoilla erittäin yhdenmukaisesti iän myötä, unen yksityiskohtaisempi rakenne vaihtelee eri normaaliaineistossa ja yksilöllisesti vauvojen välillä paljonkin.
Unen rakenteen tutkimisen kultainen standardi on unipolygrafia. Se on unen aikainen jatkuva rekisteröinti, johon sisältyy muutamia EEG-kanavia univaiheiden tunnistamista varten sekä muita fysiologisia signaaleja kysymyksenasettelun mukaan. Väitöskirjan ensimmäisessä osatyössä terveiden, yhden kuukauden ikäisten vauvojen unen rakenne analysoitiin käyttäen unipolygrafiaa. Saatuja unisuureita ja kirjallisuudessa aiemmin esitettyjä pienten vauvojen unisuureita vertailtiin keskenään. Eri tutkimusten välillä todettiin paljon vaihtelua ja osatyössä pohdittiin eri tutkimuksissa hyödynnettyjen, hieman erilaisten menetelmien ja määritelmien vaikutusta unen vaihteluun.
Unen laadun ja määrän tiedetään vaikuttavan vauvan kasvuun ja kehitykseen. Lisäksi isommilla lapsilla unen alueellisten ominaisuuksien tiedetään assosioituvan lapsen kognitiiviseen kehitykseen, kun taas aikuisilla yksilölliset, paikalliset unen laadun erot assosioituvat eroihin älykkyydessä. Uni ei ole samanlaista koko aivokuoren alueella, vaan sen alueellisiin ominaisuuksiin vaikuttavat yksilöllisten erojen lisäksi esimerkiksi edeltävän valveen kesto, eri aivokuoren alueille kohdistuneen kuormituksen määrä ja unijakson sijoittuminen suhteessa vuorokausirytmiin. Lisäksi vauvoilla ja lapsilla unen paikalliseen laatuun vaikuttaa voimakkaasti aivokuoren kypsyminen, joka etenee iän myötä taka-alueilta kohti etuosia.
Vauvoilla unen paikallisista eroista on vain vähän tietoa. Väitöskirjan toisessa osatutkimuksessa selvitettiin yhden kuukauden ikäisten ja kolmannessa tutkimuksessa kahdeksan kuukauden ikäisten vauvojen unen paikallisia eroja laskennallisilla menetelmillä.
— Molemmissa ikäryhmissä todettiin paikallisia unen laadun eroja, joista suurin osa näytti liittyvän aivokuoren iänmukaiseen alueelliseen kypsymiseen, Satomaa kertoo.
Lisäksi väitöskirjan kolmannessa osatyössä selvitettiin kahdeksan kuukauden ikäisten vauvojen unen kvantitatiivisten piirteiden ja heidän psykomotorisen kehityksensä välisiä korrelaatioita, mitä näin nuorilla vauvoilla ei aiemmin ollut tutkittu.
— Alueellisten unisuureiden ja psykomotorisen kehityksen eri osa-alueiden välillä todettiin useita yhteyksiä, joista suurin osa liittynee aivojen alueelliseen kypsymiseen, mutta osan taustalla voi teoriassa olla myös yksilöllinen, kognitiiviseen kehitykseen liittyvä ominaisuus, Satomaa toteaa.
Anna-Liisa Satomaa työskentelee kliinisen neurofysiologian erikoislääkärinä Pirkanmaan Alueellisen kuvantamiskeskuksen ja apteekkiliikelaitoksen Kliinisen neurofysiologian yksikössä Tampereella.
Lääketieteen lisensiaatti Anna-Liisa Satomaan kliinisen neurofysiologian alaan liittyvä väitöskirja Neurophysiological features of sleep in infants: visual and computational approach tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 17.9.2021 klo 12 Arvo-rakennuksen auditoriossa F114, Arvo Ylpön katu 34. Vastaväittäjänä toimii dosentti Leena Lauronen Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Sari-Leena Himanen Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnasta.
Väitöstilaisuutta voi seurata myös etäyhteydellä.
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2021-8