Kallio tarkastelee väitöskirjassaan, miten mediasisällöistä ja lasten mediankäytöstä keskustellaan lapsiperheissä. Tätä teemaa lähestytään tutkimuksessa lapsen ja vanhemman näkökulmasta, ja keskiössä on perheenjäsenten välinen vuorovaikutus television äärellä. Yhtäältä tarkastellaan, miten vanhemmat puhuvat lapsilleen televisio-ohjelmista ja miten he vastaavat lapsen tunneilmaisuihin katselutilanteissa. Toisaalta väitöksessä ollaan kiinnostuneita lapsen toimijuudesta ja tarkastellaan, miten lapset hakevat vanhemmilta tukea katseluun ja miten he neuvottelevat vanhempien asettamista rajoituksista mediankäytön suhteen.
– Perheiden kotona videoitujen arkisten vuorovaikutustilanteiden avulla päästään tarkastelemaan median äärellä tapahtuvaa vuorovaikutusta sellaisena kuin se perheenjäsenille avautuu, Kallio selittää tutkimuksensa lähtökohtia.
Medialaitteiden äärellä lapsi kohtaa uusia asioita ja vanhemmat toimivat välittäjinä tässä prosessissa. Televisionkäytön valvonnassa vanhemmilla on kolme erilaista suhtautumistapaa. Lapsia suojellaan television vaikutuksilta, televisiota käytetään kasvatuksen apuvälineenä ja televisio toimii osana perheen arkea ja yhdessäoloa.
Osallistuessaan lapsensa televisionkatseluun vanhemmat ohjaavat ja tukevat katselua tarjoamalla tiedollisia selityksiä, moraalisia arvioita ja emotionaalista tukea. Ohjatessaan lapsen televisionkatselua vanhemmat samalla välittävät yhteiskunnan arvoja ja normeja ja opettavat lapselle tunnetaitoja sekä kulttuurista tietoa. Yhteisissä katseluhetkissä luodaan myös läheisyyttä ja yhteisyyttä perheen kesken.
– Vanhemmat osallistuvat lasten mediankäyttöön monin tavoin sanallisesti ja kehollisesti. Esimerkiksi pelottavia kohtauksia katsottaessa vanhemmat tarjoavat lapselle yleensä ensimmäiseksi läheisyyttä ja tulevat viereen istumaan tai ottavat lapsen syliin. Vasta sen jälkeen alkaa kohtauksen sanallinen käsittely, Kallio kertoo.
Väitöskirja laajentaa aiempaa käsitystä mediankäytön valvonnasta tarkastelemalla lasten toimijuutta. Lasten toimijuus tulee näkyviin erityisesti siinä, miten lapset ottavat erilaisia asemia vuorovaikutuksessa ja neuvottelevat omasta mediasuhteestaan.
– Lapset esimerkiksi esittävät vanhemmiltaan usein niin sanottuja arkaluonteisia kysymyksiä näkemistään ohjelmista. Näin vanhemmat joutuvat tilanteisiin, joissa heidän tulee selittää lapselle jotakin vaikeaa asiaa, joista muutoin ei ehkä puhuttaisi, Kallio sanoo.
– Vastauksissaan vanhemmat joutuvatkin puntaroimaan, miten lapselle tulisi asiasta puhua. Tällaisissa vuorovaikutustilanteissa tulee hienosti näkyviin se, miten lapset toisaalta odottavat vanhempien tietävän asiat paremmin, mutta vastauksen saatuaan haastavat vanhemman ymmärryksen asiasta, Kallio naurahtaa.
Vuorovaikutusnäkökulman avulla tutkimuksessa tuodaan esiin, miten televisionkatselutilanteissa tapahtuu mikrotason sosialisaatiota. Väitöskirja tarjoaa uutta tietoa erityisesti lasten toimijuudesta yleensä vanhempivetoisena pidetyssä sosialisaatioprosessissa.
YTM Aku Kallion sosiaalipsykologian alaan kuuluva väitöskirja Lasten televisionkäytön valvonta perheiden vuorovaikutuksellisina käytänteinä tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 16.4.2021 klo 12 alkaen Linnan Väinö Linna -salissa, Kalevantie 5. Vastaväittäjänä toimii professori Sara Routarinne Turun yliopistosta. Kustoksena toimii professori Johanna Ruusuvuori Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.
Tilaisuutta voi seurata etäyhteydellä.
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1895-6