Väitös

Aikakausi vaihtuu, kun entiseen tapaan ei voida enää jatkaa

Tampereen yliopistossa tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan jokainen aikakausi itsenäisen Suomen historiassa on päättynyt poliittiseen umpikujaan, josta on päästy ulos vain ottamalla kansakunnalle uusi suunta. Muutokseen on liittynyt aina maailman ymmärtäminen ja jäsentäminen toisella tavalla kuin ennen. Jossain vaiheessa uusi maailmankuvakin on kriisiytynyt ja maa on joutunut jälleen luomaan itsensä uudelleen.

Yhteiskuntatieteiden maisteri Vesa Lindenin mukaan politiikan todellisuuden tulkinnoille näyttää olevan tyypillistä se, että yksi kysymys nousee merkitykseltään tai ajankohtaisuudeltaan muiden kysymysten yläpuolelle. Muu politiikka joutuu toimimaan sen määrittelemissä rajoissa. Hierarkia ja rajoitukset perustellaan juuri olosuhteiden tulkinnalla.

Linden kutsuu väitöskirjassaan tätä historialliseksi totuudeksi. Käsite on Lindenin oma politiikan tutkimuksen tarpeita varten luoma sovellus sosiologi Karl Mannheimin ajan hengen käsitteestä. Historiallinen totuus on järjellinen vain tietynlaisessa historiallisessa tilanteessa ja sellaisina totuudet ovat auttamatta oman aikansa lapsia. Periaatteessa ilmastomuutos saattaisi olla meidän aikamme historiallinen totuus. Aina historiallista totuutta ei kuitenkaan poliittisessa yhteisössä synny.

Väitöskirjatutkimuksen fokus oli Suomen 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun yhteiskunnallisen murroksen tulkinnassa. Linden lähestyi sitä juuri historiallisen totuuden vaihtumisen kontekstissa. Murroksen historiallisuuden ymmärtämiseksi hän tarkasteli laajemmin Suomen historiaa itsenäistymisestä EU-jäsenyyteen. Tutkimustulokset perustuivat sanoma- ja aikakauslehtiaineiston analyysin sekä historiallisen tosiasiatiedon pohjalta tehtyihin johtopäätöksiin.

Linden löysi 1900-luvulta kolme historiallista totuutta.

- Järjestyksessä ensimmäinen oli kommunismin kitkeminen pois Suomesta. Se oli sisällissodassa syntyneen Valkoisen Suomen totuus. Kylmän sodan aikakauden historiallinen totuus löytyi ulkopolitiikasta, hyvistä suhteista Neuvostoliittoon. Neuvostoliiton hajottua uudeksi totuudeksi nostettiin globaalin pääoman suosiosta kilpaileminen, Linden kertoo.

- Olosuhdetekijänä siinä oli talouden globalisaatio ja 1990-luvun alun lamaa voidaan pitää kriisin kautta tapahtuneena siirtymisenä globaalitalouden aikakauteen.

Tutkimuksen mukaan olosuhteiden tulkinnassa on Suomessa korostunut kaksi asiaa. Hegemoninen tulkinta on heijastanut suurten sotien – vuoden 1918 sota, toinen maailmansota ja kylmä sota – voittajien näkökulmaa. Ajan henki on ollut painetta tietynlaisen poliittisen ajattelun suuntaan, joka on ollut tyypillisesti sotien voittajien ideologista ajattelua. Suomi ei silti ole koskaan ollut totalitaristinen maa.

Toiseksi olosuhteiden tulkinta on saanut Suomessa joka kerran uhkakuvan luonteen. Ensimmäisessä tasavallassa uhka kohdistui kansakunnan henkiseen perustaan, sen länsimaiseen ja porvarilliseen identiteettiin, toisessa tasavallassa maan valtiolliseen itsenäisyyteen ja 1990-luvun alussa kansakunnan aineellisen hyvinvoinnin perustaan.

Uhkakuvia on tutkimuksen mukaan myös aivan tietoisesti käytetty kansallisen yksimielisyyden tuottamiseen. Turvallisuuteen liittyvät uhat ovat olleet siinä tehokkaampia kuin taloudelliset.

- Talous ei ole näyttäytynyt samalla tavoin yhteisenä kohtalona kuin Venäjä, Linden toteaa.

YTM Vesa Lindenin politiikan tutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja Sodan ja talouden Suomet tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa perjantaina 13.9.2019 klo 12 alkaen Linna-rakennuksen Väinö Linna -salissa, Kalevantie 5, Tampere. Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori, YTT Petri Koikkalainen Lapin yliopistosta. Kustoksena on dosentti, YTT, FT Mikko Lahtinen Tampereen yliopistosta.

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa:
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1204-6

TAMPEREEN YLIOPISTON TIEDOTE 28.8.2019