17.12.2023 Joulukalenteri: Riina Tanskanen: Tympeät Tytöt – Aikuistumisriittejä
Millainen tytön kuuluu olla? Millainen tyttö saa olla? Ja mitä tytön tulee sietää tyttöytensä vuoksi? Näihin ja muihin tyttöyden teemoihin ottavat kantaa Riina Tanskasen Tympeät tytöt -Aikuistumisriittejä -sarjakuvateoksen tytöt sekä tekijän itse osoittama päähenkilö, hilpeästi nimetty Pimppienkeli. Housuton enkeli piereskelee, pyllistelee, tarjoilee faktoja ja joskus pureekin. Samalla enkeli haastaa ja karnevalisoi klassista kiiltokuvamaista enkelikuvastoa, jossa enkelit – kuten tytötkin – ovat vain katseen kohteena, kauniita, kuuliaisia, ja hiljaisia.
Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 2022 saanut Tympeät tytöt käsittelee tyttöyttä raadollisesti, mutta samalla pinkkiä väriä säästelemättä: pinkin ja pastellivärien runsas käyttö läpi teoksen alleviivaa tietoisesti aiheen ”tyttömäisyyttä”. Tympeät työt tuo armottomasti esille kaiken sitä, mikä tyttöyttä raastaa: ulkonäköpaineet, tasa-arvon puute, patriarkaatti, misogynia – ”kiltin tytön” tulisi täyttää mahdottomat vaatimukset, eikä missään nimessä olla bimbo, tyrkky, tai pissis. Sarjakuvassa ruumiillistuvat niin täti-ihmiset, tolkun ihmiset, kapitalismi kuin tietysti patriarkaatti pullistelevine lihaksineen, kaikki julistamassa millaisia tyttöjen tulisi olla. Teoksessa myös taustoitetaan tyttöjen ja nuorten naisten yhteiskunnallisen kohtelun historiallista taustaa niin filosofian kuin kirjallisuuden ja tieteenkin kentiltä, ja samalla tekee näkyväksi sen, miten tyttöyden kokemus ei olen vain yksilön, vaan rakenteiden tasolla tapahtuvaa vallankäyttöä.
Tanskasen ”tympeät tytöt” ovat nimensä mukaisia: he eivät hymyile, jos ei hymyilytä, he eivät anna lukijalleen mahdollisuutta kääntää katsetta pois. Tytöt ovat pisteliäitä, uhmakkaita, kehollisia hajuineen ja karvoineen, he katsovat suoraan takaisin lukijaan ja rikkovat sarjakuvan niin sanottua ”neljättä seinää” kohdistamalla katseensa suoraan lukijaan. Teoksessa niin tematiikka kuin toteutus eivät suostu sopeutumaan ahtaisiin rakenteisiin, vaan pyrkivät räjäyttämään normeja, ja hyvä niin. Ei tällaisia sarjakuvia vielä liikaa ole julkaistu. Vertailukohdaksi voisi hakea toisaalta kanadalaisen Julie Doucet’in groteskeja naiseuden kuvauksia, tai sitten ruotsalaisen Liv Strömquistin feministisiä sarjakuvia.
Teoksen lopussa on ”Kirje vähättelijöille”, joka julistaa:
Me ei olla enää sokeita joukkovoimalle eikä suostuta sopeutumaan rakenteisiin, joiden ei edes kuuluisi olla olemassa. Eikä sun tarvitse kiinnostua tyttömäisistä mielipiteistämme. Me kyllä selvitään ilman sua.
Monelle lukijalle kertomukset ovat samaistuttavia, ja vaikka juuri meille ei kaikkea kuvattua olisikaan sattunut, eivät ne silti ole meille vieraita. Ja niille, joille tyttöys vielä näyttäytyy ”vain” jonain pinkinsävyisenä ja ohimenevänä, teos toivon mukaan antaa ajateltavaa.
Loppuun on koottu lähteitä ja inspiraationa toimineita teoksia. Kannattaa napata sieltä jatkolukemista.
Teksti: Mervi Miettinen, palvelupäällikkö.
Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta
