Nosto! Kesällä 2014 julistettu Irakin ja Suur-Syyrian islamilainen valtio (Isis) kattaa jo kolmanneksen Syyriasta ja neljänneksen Irakista. Alue on pinta-alaltaan suurempi kuin Iso-Britannia ja väestö isompi kuin Suomessa. Isis myös hallitsee suurta osaa Syyrian öljykenttiä taisteluiden jälkeen, joissa on menehtynyt jo sadoittain sotilaita ja siviilejä. Näin kirjoittaa Financial Times ja the Independent -lehdissä työskennellyt Lähi-idän kirjeenvaihtaja Patrick Cockburn (LRB, 21.8.14), joka on toiminut alueella toimittajana jo 35 vuotta.
Cockburnin artikkelin mukaan islamilaisen kalifaatin julistaminen on mullistavinta Lähi-idässä sitten ensimmäisen maailmansodan. Ottomaanien valtakunta hajosi tuolloin lopullisesti ja Lähi-itä jaettiin Ranskan ja Britannian toimesta etupiireihin salaisella sopimuksella. Tämän seurauksena muodostui useita pienempiä valtioita, mistä islamilaisen kalifaatin julistus on äärimmäinen esimerkki. Tästä huolimatta poliitikot näyttäisivät Cockburnin mielestä suhtautuvan Isisiin kuin “ryöstelevään beduiinilaumaan”, joka ilmestyi aavikolta kuin tyhjästä, hyökkäsi sitten menestyksekkäästi ja vetäytyi takaisin valtaamilleen alueilleen siten, että nykytilanne Lähi-idässä ei muutu merkittävästi.
Arabimaailmaa, muslimiyhteisöjä ja eurooppalaista islamia transnationaalisten verkostojen kautta Tampereen yliopistossa tutkivan sosiaaliantropologian yliopistonlehtori Marko Juntusen mielestä Cockburnin tilannearvio Lähi-idästä on kiinnostava.
– On kieltämättä todella hämmentävää, että niin nopeasti syntyy tuon mittaluokan terrorijärjestö, joka on niin koordinoitunut, että se pystyy käyttämään hyväksi noin seitsemästäkymmenestä eri maasta värvättyä ihmistä. Heidän taustallaan on vielä liuta myötämielisiä ihmisiä, jotka eivät itse lähde taistelemaan. Minua ainakin hämmästyttää se, että miten armeija, jossa puhutaan noin neljääkymmentä eri kieltä voi toimia noin koordinoidusti ja tehokkaasti?
Värvätyistä jihadisteista suomalaisia on muutamia kymmeniä. Suomessa keskustellaan heidän aiheuttamastaan mahdollisesta sisäpoliittisesta uhasta ja siitä miten tähän tulisi reagoida. Erääksi keinoksi on esitetty kansalaisuuden viemistä heiltä, jotka eivät muutenkaan tunnusta minkään valtion kansalaisuutta.
Juntunen kertoo, että internetissä leviää useita kuvia ja videoita passinsa polttavista nuorista miehistä. He julistavat länsi- ja arabimaiden johtajat tyranneiksi ja uskonsa jättäneiksi. Samalla he nimeävät itsensä ”slave of Allahiksi”, joka arabian kielellä kääntyy joko Allahin orjaksi tai palvelijaksi.
Heidän uskonkäsityksensä on vahva ja se myös ylittää valtioiden rajat. Juntusen mielestä usko ei ole kansallisesti määrittynyt, vaan etnisyydellä on merkitystä siinä, mihin joukkoihin taisteluihin lähteneet järjestyvät. Taistelukentillä he kohtaavat paitsi eurooppalaisen myös esimerkiksi pohjoisafrikkalaisen ja tshetsheenialaisen jihadismin muodot. Joidenkin arvioiden mukaan Isisin riveihin liittyneistä marokkolaisista jopa kolmannes olisi saanut terroristituomion jo aiemmin kotimaassaan, joten huoli taisteluihin osallistuvista on aiheellinen.
Esimerkiksi Facebookin avoimien profiilien kautta voi tavoittaa suomalaisia, jotka ovat muutaman klikkauksen päässä Isisin riveissä olevasta taistelijasta. Juntunen hämmästelee sitä, miten nopeasti hän löytää sosiaalisen median verkostoista nuoria, joilla on kytköksiä ääri-islamilaisiin liikkeisiin. Kyseessä on kuitenkin erittäin pieni vähemmistö, joka herättää huolta islamilaisessa yhteisössä. Ennen Isisin nousua esimerkiksi Turun lähiöissä asuvien irakilaisten parissa oli Juntusen mukaan aistittavissa uskontokuntien välinen polarisaatio, joka heijastuu diasporaan.
– Kun Suomessakin tehdään politiikkaa, joka ratsastaa näillä uhkakuvilla, uskonnolliset yhteisöt eivät tuo ongelmiaan julki, jotta uutta stigmaa ei synny.
Mikäli tätä tilannetta haluaa ymmärtää laajemmin, on syitä haettava erityisesti yhteiskunnallisesta eriytymisprosessista niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Lähi-idän kaoottisesta tilanteesta saa paremman otteen, kun ottaa huomioon, että kurdeja lukuun ottamatta kyseisillä alueilla ei ole meneillään kansallinen projekti, vaan poissulkevien uskonnollisten identiteettien muodostaminen, jolloin kansa polarisoituu suhteessa uskontoon.
– Niin pitkään kuin mitään inklusiivista projektia ei saada aikaan, meidän pitää varautua aika pitkään kaaokseen. Nähtäväksi jää, mikä sitä sitten tulee järjestämään.
Lähi-idässä onkin meneillään jo kolmas kostoaalto Irakin miehityksen jälkeen, Juntunen kertoo. Kostomentaliteetti sekoittuu nyt uskontokuntakohtaiseen retoriikkaan tilanteessa, missä aiemmin sunnit ja shiiat elivät rinnakkain. Arabinationalistinen Baath-puolue hajotettiin, samoin Irakin armeija, ja seurauksena oli armeijaupseeriston vetäytyminen ja sunnien vastarinnan muotoutuminen Irakissa. Valtaan nostetun Irakin shiiahallituksen syrjintäpolitiikan seurauksena ihmisten välille muotoutui erittäin syvä juopa, jota Isis Juntusen mielestä käyttää nyt hyväkseen.
Irakin miehityksen jälkeen on syntynyt valtava määrä uusia satelliittikanavia kuten alsumaria.tv. Tältä suhteellisen vapaana pidetyltä kanavalta Juntuselle muotoutuu kuva, jonka mukaan suurin osa paikallisesta sunniväestöstä ei suinkaan kannata islamilaista valtiota. Isis sen sijaan operoi taitavasti sunnihegemonian keskeisimmillä uskonnollisilla hahmoilla.
Islamilainen kalifaatti julistettiin islamin pyhän kuukauden ramadanin ensimmäisenä päivänä eräässä sen keskeisimmässä moskeijassa. Arabiankielen sanat kalifaatti ja kalifi puolestaan juontavat juurensa sanasta ”tulla jälkeen”. Isisin johtaja Abu Bakr al-Baghdadi onkin julistanut itsensä profeetta Muhammadin seuraajaksi. Mustassa turbaanissaan hän näyttää maailmalle olevansa profeetan sukua, kuten hänen nimensäkin jo kertoo. Viesti globaalille yleisölle on Juntusen mukaan se, että nyt on tapahtumassa vallankumous.
Poliittiset analyytikot ovat Isisin vallankumouksen suhteen pessimistisiä. Juntusen mukaan Isis ei etene pohjoiseen Nato-maa Turkin suuntaan. Idässä vastassa on Iran, jonne he eivät myöskään etene. Samoin laajeneminen etelään sunnivaltaisia Persianlahden monarkioita ja Saudi-Arabiaa kohti tuskin toteutuu. Sen sijaan Isisin leviäminen Välimerelle jää nähtäväksi ainakin Cockburnin artikkelin mukaan. Syyrian oppositio on Bashar al-Assadin yksinvallan ja sitä vastustavan Isisin puristuksissa. Yhdysvaltain ilmaiskujen tehostakaan alueella ei ole mitään takeita. Mikäli Al-Assadin hallinto kaatuu, Isis on pelottavan hyvissä asemissa täyttääkseen Lähi-idässä avautuvan valtatyhjiön.
